Ahdistaako sinuakin kuluttamasi pornon eettinen kestämättömyys? Hapuileeko hypotalamuksesi silmiähivelevää stimulaatiota sen sijaan, että katsottu kuona laukaisee itsesi lisäksi välittömän tarpeen repiä verkkokalvot auki? Tai satutko vain nauttimaan taiten toteutetusta sarjakuvasta?
Sarjakuvataiteilija Tuomas Myllylän kinkyteemainen kokoelma Leatherbound Classics (2020) on yksinkertaisesti nannaa. Jollei näillä tykeillä Kinkyteko-palkintoa lohkea niin ei sitten millään, koska mitään näin hienoa BDSM-kulttuurin saralla ei ole ikikuuna päivänä tätä ennen tehty.
Ensinnäkin, Leatherbound Classics on järjettömän hyvännäköistä sarjakuvaa. Sekä mustavalkokuvitus että värikuvitetut poiminnat saavat hyvän olon hyrisemään niskasta varpaisiin pelkkiä viivoja ja pintoja katsoessa.
Hävyttömän hyvältä näyttävät myös kuvatut kehot kaikessa moninaisuudessaan. Näissä kuvissa nännit osoittavat alaviistoon, vatsa piirtää hävyn ylle syvän uran ja ihmisillä on silmälaseja päässä siten kuin likinäköisillä tuppaa olemaan, ei aina vain pornokatalogin sihteeriköillä. Myllylä onkin ottanut vahvasti kantaa sarjakuvan kyseenalaiseen konventioon esittää naiset luonnottoman täydellisinä toisintoina äärimmäisen kapeasta ihanteesta.
Yhden sivun esipuheessaan taiteilija on onnistunut kiteyttämään kehopositiviisen näkökulmansa lisäksi sangen samaistuttavasti suhteensa kinkyyteen. Se on niin tärkeää, että on pakko siteerata kohta kokonaisuudessaan:
”The fun thing is, while I’m best known internationally for my fetish artwork, it has not been much of a thing here in Finland. Partially it’s because for a long time I kept the fetish art strictly separated from my other work. I was already the only freak making dark and violent comics in a little village on the very religious part of the Finland, I didn’t want to be the only pervert in town as well. But things change. Being into BDSM isn’t as stigmatized as it used to be, and as the kink community is making itself visible, people are realizing we’re not a secret society of perverts drinking each other’s blood (unless that’s your kink), but a bunch of normal people enjoying their sexuality as it is.”
Aamen, aamen, aa-aa-men.
Huomautettakoon, että vaikka teos onkin sinänsä englanninkielinen, tekstiä on niukalti ja sen verran selväsanaisesti, että ummikompikin ymmärtää.
”The artwork and comics in this book are, to put it bluntly, porn.”
Nättiä kuin mikä, mutta pornografiastahan tässä kyse on. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Leatherbound Classics on kuva-albumi perversseistä fantasioista, ja sellaisena todella kiihottavaa syötettä.
Jos jotain toivomisen varaa jäi, olisin mielelläni lukenut lisää kokonaisia kertomuksia. Niitä kirjassa on kaksi jos hövelisti laskee, muutoin se koostuu yksittäisistä kuvista ja lyhyistä kuvasarjoista. Ratkaisu toimii yhtä kaikki paljon paremmin kuin voisi luulla. Teos on kuin taivaallinen maistelumenu, joka jättää janoamaan lisää. Tai taidenäyttely, jota ei valvoisi pöksyissään kiemurtelematta kuningattaren kaartikaan.
Ole kiltti, Tuomas Myllylä, tee näitä lisää.
*Jos ette usko minua, sarjakuvaan paneutuneemman näkemystä pääsee lukemaan esimerkiksi täältä.
Oman kappaleeni tilasin Turun sarjakuvakaupasta. Hintaa peritään 20 euroa plus postikulut ja kaupan päälle pistetään päheästi pakattu kondomi.