Fetisismi näyttäytyy muille kinkyille helposti juhlapainotteisena, kun kinkybileissä saamme ihastella toinen toistaan hienompia fetissiasuja. Mutta millaista on arki fetisistinä, vuoden jokaisena päivänä? Omasta kokemuksestaan kertoo Aleksi.
Hyvää päivää sinulle lukija! Pitkästä aikaa on hyvä hetki istuutua alas ja kirjoittaa ajatuksistaan.
Ihmiset tekevät ja ajattelevat eri asioita eri tilanteissa, sekä toimivat toisin eri ihmisten kanssa. Itselläni myös sadeasufetissi toimii näin. Huomioikaa, että tämä on vain minun näkemykseni asiasta, eikä kerro muiden ajatuksista, kokemuksista ja tuntemuksista juurikaan mitään. Yhtymäkohtia osalla saattaa esiintyä.
Aloitetaan varsinainen teksti siitä, että mietitään montako vuodenaikaa Suomessa on, sekä kuinka erilaisia ne ovat toisiinsa verrattuna. Talvi kylmä, kevät sekä syksy vaihtelevine säineen, sekä kesä, jolloinka on pitkä lämmin jakso joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Keväällä yleensä heräävät seksuaaliset halut ja kesällä ne voimistuvat. Osalla saattaa joko voimistua tai pysyä halut entisellään myös syksyllä ja talvella. Itselläni ne laskevat talvella enemmän. Riippuu pakkasesta, ja erityisesti loskasta.
Talvi (joulu-, tammi-, helmikuu)
Minulla tänä aikana on keskimääräisesti heikko kiihottuvuus/seksuaaliset halut liittyen sadevaatteisiin. Jos jotenkin saa tietynlaista näkemystä, niin mitä enemmän pakkasta, sitä vähemmän kiinnostusta on. Käytännössä -1 – +2 lämpötilan kohdilla alkavat halut nousemaan. Toki jos näen jollain kylmällä säällä kumisaappaat tms., alan itsekin haluta pukea ne päälleni. Sitten kun loska valtaa kadut ja muut ihmiset kiroavat, siinä kohtaa minä innostun vasta. Käytännössä aina pistän kumisaappaat jalkaan, mutta useasti myös kahluuhousut ovat mielessä. Kerran pari olen kokeillut muistaakseni, mutta jään suhteen pelaan varman päälle ja odotan niitä +3 lämpöasteen kelejä. Se tunne, kun saat viilettää kumisaappaissa läpi loskan, läpi märän nuoskalumen, läpi lätäköiden! Huvittaa, kun muut ihmiset ympärillä valittavat loskasäästä: ”ei täällä voi kävellä”, ”äh, jalat taas aivan märkinä, sukat myös”. Turhaudun näistä, mutta samalla huvittaa. Suomessa kumisaappaat pitäisi olla ihan vakiovaruste märällä säällä, jos minulta kysytään.
Kevät (maalis-, huhti-, toukokuu)
Kun kevään ensimmäiset sateet saapuvat, se fiilis on erittäin tervetullut ja erityisesti raikas. Ilma putsaantuu katupölystä, ilma tulee happirikkaammaksi ja kevät voi vihdoin alkaa. Kevät on luonnossa kaiken uuden alun aikaa ja sitä se on myös minulle. Yhtäkkiä voi pukeutua rennommin aurinkoisella säällä ja sitten sadepäivän tullessa mennä koko päivän sadevaatteissa rennosti, sillä moni muukin menee. Koko ajan on sadetutka päällä, josko taivaalta tulisi edes pari pisaraa niin voisi nauttia sadekuuroista. Yleisesti kevään tullessa olo on paljon kevyempi ja huolettomampi. Lämpötila on keskimäärin +5–17 eli täydellinen sadevaatteille. Keväällä ja syksyllä haluan monesti pukea sadevaatteet vaikka ei sataisikaan. Jo se riittää että kadut ovat märkiä, tai että kyseiselle päivälle on luvattu sadetta. Myös pilvisyys antaa minulle luvan käyttää sadevaatteita paljon matalemmalla rimalla, paljon kevyemmillä syillä. Sitten kun on selkeästi lämmintä, kadut kuivat ja luvattu hyvää säätä, yleinen asu itselläni on lenkkarit, t-paita, huppari ja collarit.
Kesä (kesä-, heinä-, elokuu)
Kesäajasta välitän yleisesti todella paljon. Nautin lämmöstä, kevyistä vaatteista, säästä yleisesti. Kesällä seikkailu on parasta. Fetisismin puolesta kesän ratkaisee eniten lämpötila. Mieluummin koko kesä +12–18 ja harmaata pilvistä säätä, kuin jatkuvaa hellettä eli yli +25 ja ukkosia paljon. +30 yli viikon alkaa oikeasti käymään jo olotilan päälle. Todella nuutunut olo, eikä pysty keskittymään pitkiä aikoja vaativiin asioihin. +12–18 ja harmaata pilvistä säätä olisi täydellinen fetisismin suhteen ,vaikkei sataisikaan. Yli +20 asteen lämpötiloissa on vaikea käyttää sadevaatteita nauttien vaikka sataisi, sillä ne hiostavat häiritsevän paljon. Tietynlaisia eroja saattaa olla paikkojen suhteen, miten aistin tämän +20–asteen lämmön. Tässä tullaankin siihen tosiasiaan, että käytän niitä vaatteita sillä tunnen oloni freshiksi ne päällä. Kevätlämpötiloissa, en hellesäällä. Hellesäällä ne ovat hikiset ja ahdistavat. Kesällä ukkosen alkaessa suuntaan heti sisälle tai suojaan, ja silloin ei ole halua nauttia sadevaatteista. En halua uhmata ukkosta, sillä pari kertaa ukkoskuuron alettua olen ollut ulkona ja on alkanut salamoimaan ja jyrähdellä lähempää. Tuolloin tiedän roolini luonnon mittakaavassa ja turvallisuuden vuoksi menen nykyään heti sisälle.
Syksy (syys-, loka-, marraskuu)
Syksy, pelkkä vuodenajan nimi jo antaa minulle luvan pukea kunnon sadevermeet niskaan. Sadetta, pilvisyyttä, kylmää, koleaa, pimeää, tuulta, märkää, lehtiä, harmautta. Varmasti monen sadeasufetisistin lempivuodenaika on syksy eittämättä, eikä ihme. Suomen syksy on kuin tehty sadevaatteille. Tässä yhteydessä onkin ihme, että Suomessa ei ole suuria sadevaateyrityksiä. Rukka oli ja meni. Onneksi Euroopassa on useita brändejä.
Itse rakastan eniten totaalista kaatosadetta, myös myrskyinen sadesää on yksi lemppareistani. Se tunne, kun olet coverall päällä ulkona ja aluksi tulee joitain pisaroita, nostat katseesi ylöspäin ja näet synkät vettä uhkuvat pilvet. Sillä sekunnilla kun taivas repeää, pistän useasti silmät kiinni ja istahdan maahan, lätäkköön tai nurmelle. Sade tuntuu uskomattoman voimakkaalta, kun pistää silmät kiinni. Tuntee kaatosateen asun ympärillä, kuulee sateen ropinan huppuun sekä tietää, että vaikka tulisi litra vettä taivaalta sillä sekunnilla, niin coverall suojaa jokapuolelta. Monesti liikun suolla, yleensä kevät- ja syyskausina. Olen kuraillut mudassa ja suonsilmäkkeissä, joissa jalat yltävät pohjaan, eli matalissa syvänteissä. Nojaan puuhun, pistän silmät kiinni ja rentoudun. Siinä rentoutuu oikeasti uskomattoman hyvin, kannattaa kokeilla. Tunnet mudan ja kuran asusi ympärillä. Silti tiedät olevasi suojassa etkä kastu. Uskomaton tunne!
Tässä tekstissä olen kartoittanut hieman minun näkemyksiäni, mielihalujani ja kokemuksia sadevaatefetisismistä vuoden ympäri. Rohkeasti kommentoimaan jos heräsi minkäänlaista ajatusta sadevaatteisiin liittyen!
Tulevaa sateista ja kosteaa kevättä toivottaen, Aleksi.
Voit kommentoida tätä artikkelia alla olevan lomakkeen avulla. Sinua pyydetään antamaan nimimerkki ja sähköpostiosoite. Sähköpostiosoitetta ei julkaista muille lukijoille. Antamasi nimimerkki julkaistaan. Kaikki kommentit moderoidaan ennen julkaisua.
Hyvä kirjoitus! Itseäni harmittaa varsinkin kesällä sellaiset “välisäät” kun ei oikein sadakaan kunnolla, ehkä hieman tihuttaa mutta aurinkokaan ei paista. Kyllä auringonpaistekin kuuluu kesään myös Suomessa. Aurinkoisen jakson jälkeen on sitten mukava nauttia sateesta. Harrastuksen kannalta parasta on kunnon yhtenäiset saderintamat ilman ukonilmaa. Salamointikin on hieno luonnonnäytelmä, joka voittaa ilotulitukset menen tullen, mutta turvallisinta sitä on seurata sisätiloista.
Myöhäissyksyyn ja talveen liittyy vesisateiden sattuessa sekin etu kesään verrattuna, että kun on pimeää niin kehtaa mennä iltaisin ulkoilemaan vähän rohkeammassakin sadeasusteessa, kun ei se pimeällä niin erotu. Toki lämpötila on oleellinen myös. Sellainen 10-13 astetta on minusta optimilämpötila kävelyyn ja pyöräilyyn vesisateella kunnolla suojautuneena.
Hei,
Ensinnäkin suuri kiitos kattavasta vastauksesta! Olen monessa jutussa samaa mieltä kanssasi! Selkeässä sadesäässä (sataa enemmän kuin tihuttaen) niin on tänäpäivänä myös se että loppupeleissä ketään ei kiinnosta kuinka pukeudut. Aikana jolloin kaikki ajattelevat itseään (enemmän tai vähemmän) on helppo toteuttaa itseään.
Mainitsit tuossa alussa kahluuhousut ja vaikka en itse kiihotukaan sadeasuista voisi ajatella että kalastusharrastus olisi hyvä tapa päästä käyttämään niitä.Eli kalastatko? Niitähän on nykyään hyvinkin erilaisista (ja erihintaisista) materiaaleista ,osa hengittää paremmin(gore-tex),osassa taas tärkeämpää on lämmöneristys(esim. neopreeni). Siinäpä vasta oiva harrastus kun voi pukea “kurahousut” päälle ja olla vaikka nudena muuten ;-).