Teksti: Aleksi
Sadeasualeksi kertoo Tuntemattomassa Maassa suhteestaan itselleen tärkeisiin materiaaleihin. Voit tutustua Aleksiin täällä. Nyt Aleksi puntaroi syksyn merkitystä.
Elämässä on olosuhteita ja tilanteita, jossa meidät laitetaan kova kovaa vastaan ja elämä haluaa haastaa meidät. Syksyn vuodenaikana ei pitäisi olla yksi niistä. Syksyhän on yksi iso pukeutumis- ja asennekysymys.
Jos menee metsään syksyllä, en ihmettele jos se lenkkarit valinnut saattaa valitella kylmyyttä. Maa on kylmää ja lehdet ja kasvusto kosteaa. Tässä asenne tulee vastaan. Ajatteleva, järkevästi pukeutuva ihminen valitsisi kumisaappaat tai esimerkiksi maiharit villasukkien kera. Ihmettelen ihmisiä, jotka läpi vuoden painavat samoilla vaatteilla kaikkialla. Jos sinä pärjäät eikä sinulla ole kylmä tai epämiellyttävä olo, silloin myös asenteesi on kohdillaan. Itse käytän syksyllä sadevaatteita selkeästi useammin kuin muina vuodenaikoina. Ei ainakaan tarvitse miettiä koko ajan, että rupeaako nyt satamaan tai että onko metsässä märkä, kastuvatko Adidakseni siellä.
Olen pohtinut aika ajoin, miksi me suomalaiset inhoamme syksyä niin paljon. Miksi jotkut eivät kestä kylmyyttä, kosteaa ja pimeyttä yhtä hyvin kuin toiset. Välillä tulee miettineeksi, ovatko juuri nämä ilmasta ja säästä epätoivoisesti ja masentavasti puhuvat ihmiset pukeutuneet väärin tähän yllä kuvattuun vuodenaikaan. Jos sinulla on 10–13 asteen lämpötilassa lenkkarit, t-paita ja ohuet housut, en yhtään ihmettele, jos alkaa tuntua viileältä. En voi olla ottamatta poimintaa lapsuudesta tähän. Kuinka moni 5–12-vuotias valittaa säästä? Siis aktiivisesti valittaa. Lapsena meidät puetaan niin hyvin, ettei jää tarvetta suurelle valitukselle.
Suomen sää ja varsinkin syksy on luotu sadevaatteille. Itse rakastan syksyä juuri niiden asioiden takia, joita muut usein vihaavat, ja jotka muita ärsyttävät ja masentavat. Mikään ei ole ihanampaa kuin olla ulkona coverall-asu päällä viileässä säässä. Märkä maa, kostea ilma, viileä tuuli ja suojaavat vaatteet tekevät olosta todella mukavan, rentoutuneen ja huolettoman. On ihana kävellä coverall -asussa pitkin märkiä kosteita reittejä kaduilla, metsässä ja soilla. Juuri tämän kosteuden takia suojaava coverall on niin hyvä asu. On ihanaa istuutua penkille tai märälle kostealle nurmikolle tietäen, että voit istua ja oleskella siinä kuinka pitkään haluat. Sade ropisee eikä ole kiire minnekään. Monesti tykkään istua ja rauhoittua coverall päällä metsässä tai suolla. Hengittää raikasta ilmaa ja nauttia tunteesta, että täällä voi temmeltää pelkäämättä kastumista ja likaantumista. Jotain lapsenomaista vapautta siinä on, aika paljonkin.
Meille on opetettu pienenä monta asiaa. Tiettyihin paikkoihin pukeudutaan tietyllä tavalla. Jos yhtäkkiä poikkeatkin pukukoodista, sinua katsotaan nenänvartta pitkin. Osa kuiskailee, osa hihittää ja osa vain mulkoilee. Jos jokin asia on outo tai poikkeuksellinen, sehän tarkoittaa vain sitä, että ne harvat, jotka vaatetta x käyttävät, huomataan. Monelle ensireaktio on, että se tai tämä on outoa nimenomaan väärällä tavalla.
Tänä päivänä moni haluaa erottautua massasta ja olla erilainen ja juuri se uniikki lumihiutale. Se rohkeus on jotain erittäin ihailtavaa. Silti osa suhtautuu erilaisuuteen väärällä tavalla. Siinä asiassa voi olla monia asioita taustalla. Kaikesta ei tarvitse tykätä tai ymmärtää, mutta erilaisuus pitäisi nähdä rikkautena ja voimavarana, opettavana asiana ihmisyydestä.
Nykyään seksuaalisuus on isosti pinnalla ja puhutaan eri sukupuolten ja seksuaalisuuden muotojen ja ilmiöiden puolesta. Silti osa seksuaalisuuden genreä saa turhaan liiallista outoilua osakseen. Itse en ole mieltynyt vaippoihin vanhemmalla iällä, osa on. Jos joku tulisi minulle kertomaan vaippaharrastuksesta, kehuisin tätä kaveria rohkeaksi yksilöksi kun uskaltaa puhua asioista avoimesti. Toki asia riippuu paljon siitäkin, miten koet seksuaalisuuden ja kuinka paljon se sinulle merkitsee. Toisille paljon ja osalle se on vain tärkeä osa minuutta, mutta ei välttämättä tutki sitä kyseistä osa-aluetta tarkemmin omassa elämässä. Osa oudoksuu joitain seksuaalisuuden muotoja herkemmin kuin toinen.
Olen huomannut fetisismin olevan yksi näistä. Yksi veikkaus syyksi tälle on se, että fetisismi on hiukan hardcore-alalaji seksuaalisuudessa, ja siitä pitäisi puhua omasta mielestäni paljon enemmän paljon isommalle ihmisjoukolle useammissa paikoissa. Muistan jostain 5. -luokalta terveystiedon kirjasta pienen maininnan fetisismistä ja muista seksuaalista mieltymyksistä. Se oli pieni kappale. Tarvitaan enemmän tietoa useassa eri paikassa.
Osa ei käytä sadevaatteita muun muassa huonon hengittävyyden takia. Osa ei käytä niitä koska ne ovat lapselliset tai nolot. Asioita tutkineet eivät välttämättä käytä niitä siitä syystä, että eivät halua leimautua fetisisteiksi. Myönnän, että coverall ei ole hyödyllisin vaate arkikäyttöön, mutta eihän sitä ole tehtykään siihen. Coverall -asu edustaa extreme-vaatekategoriaa – niin edustavat myös lumilautakengät ja kypärä, ja silti niitä käyttää jokainen järkevä oikeissa paikoissa. Extreme sää, extreme vaatetus. Kun sää antaa sinulle 100 syytä jäädä syysmyrskyssä sisälle, näytä sinä säälle yksi hyvä extreme vaatekerta, jolla pärjäät syysmyrskyssä.
Kumpi kuulostaa järkevämmältä:
”Häh, onkstoi joku sadeasu…toi näyttää joltai astronauttipuvulta xd. Kuka järkevästi pukeutuva ikinä edes käyttäis tollasia.”
vai
”Toi on outo asu mut on toi sillee varmasti hyvä sadesäällä, kun ei ainakaan kastu yhtään. Itse en tota asuu käyttäis, mut sä oot mahtava esimerkki muille. Ehkä munkin pitäs joskus koittaa ulkoilla sateessa enemmän tolla, jos oppisin ymmärtämään sitä asua, sen käyttökohteita ja käyttöolosuhteita paremmin.”
Välillä tuntuu, että meidän pitäisi suhtautua tähän maailman erikoisuuksiin ja erilaisiin tyyleihin ja persoonatyyleihin paljon avoimemmin ja sivistyneemmin.
