Teksti: Susi
(Secretary, Steven Shainberg, 2002)
https://www.imdb.com/title/tt0274812/
Sihteeri on mustahko komedia ja romanttinen draama, joka käsittelee päähenkilöiden hra Greyn ja Leen sukellusta BDSM-suhteeseen.
Lee on hämmentynyt nuori nainen, joka vaikeuksien jälkeen päättää aloittaa uuden elämän ja päätyy sihteeriksi eksentrisen lakimiehen hra Greyn toimistoon. Pian käy ilmi, että hra Greyn eksentrisyys pitää sisällään myös autoritaarisia ja sadistisia piirteitä, jotka Lee ottaa vastaan ilolla ja pari päätyy (toki monen mutkan kautta) konsensuaaliseen BDSM-suhteeseen.
Itselleni romanttinen draama on elokuvataiteen lajeista vastenmielisin, mutta tätä teosta voin silti rehellisesti suositella kaikille. Kuvasto on vähintäänkin kutkuttavaa, mutta pervouspisteitä ei silti kalastella seksillä mässäillen. Dialogissa ja kuvauksessa tuodaan jopa kiitettävästi esille se kuinka dominoivan ja alistetun suhde voi olla molemminpuolisesti tyydyttävä kokonaan ilman seksiä. Hyvin kuvataan myös kulttuurinen kaksijakoisuus, uteliaisuus ja hapuilu kohti omaa seksuaalista identiteettiä. Vastakohtaisuuksien tunnelma ja niiden hyväksyminen ilman ristiriitaa onkin koko elokuvaa kannatteleva teesi. Huumoria on saatu mukaan hienovaraisesti kuvaamalla henkilöiden kömpelöitä ryntäilyjä tiellä itsensä hyväksymiseen; itse asialle ei naureskella vaan ennemminkin sille kuinka hassuja ihmiset saattavat päättäväisyydessään ja päättämättömyydessään olla.
Roolitus Sihteerissä on loistava! Maggie Gyllenhaal Leen roolissa tekee aivan uskomatonta työtä, aivan ansaitusti hän keräsi suorituksestaan lukuisia palkintoja, tietääkseni ainakin 11! Tässä elokuvassa myös sivuosien näyttelijät pääsevät loistamaan, eritoten on huomattava Leen äidin roolissa nähty Lesley Ann Warren ja Leen poikaystävää näytellyt Jeremy Davies. Ei sillä ettei James Spader olisi kiitosta ansainnut, mutta jotenkin hänen suorituksensa jää silti ns. tasaisen varmaksi ilman kohoamista ylimaallisiin mittasuhteisiin.
Kuvaus ja ohjaus eivät jätä moitteelle sijaa, molemmat on toteutettu luoden ainutlaatuinen visuaalinen ja emotionaalinen satumaa, joka kuitenkin voidaan helposti sijoittaa todelliseen maailmaan.
Ääniraita on täysi floppi, paikoin jopa häiritsevän huono.
Ja sitten se käsikirjoitus. Mitä siitä voi sanoa muutako että se on nerokas. Kunnes ei ole. On siis sorruttu keskinkertaistamiseen, haalentamiseen ja tekemään massoille helpommin pureskeltavaa mössöä. Miksi, voi miksi! Tässä olisi ollut ainekset tämän vuosituhannen kestoklassikoksi, mutta liekö ne pilattu katsojalukujen kasvun toivossa vai miksi. Voi miksi. Uskalluksesta tuskin voi olla kyse, koska kaikki me jotka on oltu pervoja koko ikämme, voinemme yhteen ääneen todeta että olisimpa nähnyt tämän elokuvan jo vuonna x. Ja tästä on vasta 20 vuotta aikaa. Onko Sihteeri siis aikaansa edellä vai laahaako maailma (pervojen) perässä?
En ruukaa antaa puolikkaita pisteitä, mutta olkoon tämä poikkeus joka säännön vahvistaa.
Sihteerin pervouspisteet 3,5/5