Jokainen asiakaspalvelutyötä tehnyt tietää, miten tarkka paikka puhuttelutapa voi ihmiselle olla. Useimmiten tämän saa tuta teititeltyään väärää tyyppiä – tai jätettyään kohtalokkaasti teitittelemättä. Vaikka tietynlainen tutka kehittyisikin, kunnioittavaksi tarkoitettu ele voi aina tulla tulkituksi päinvastoin. Eihän ihmisistä ikinä voi päältäpäin erehtymättömästi nähdä, miten he itsensä mieltävät. Puhutteluun kun liittyy paljon muutakin kuin käytetyt sanat, kokonainen vyyhti kahden kohtaajan asemointia toisiinsa. Se on käsissämme joka kerta, kun päädymme jonkun kanssa puheisiin ja valitsemme miten tähän viittaamme.
Mutta miten on meidän maineillamme pervolan perillä? Millaisia toisen kunnioittavaan puhutteluun liittyviä normeja ja kiperiä tilanteita meillä on?
Erityisesti D/s-suhteiden sisällä puhuttelulla on korostunut merkitys. Monilla on erilaisia sääntöjä koskien etenkin sitä, millä tavoin ja sanoin alistuvan on suotavaa lähestyä D:tänsä. Joskus näitä käyttäytymissääntöjä ulotetaan suhteen ulkopuolelle, koskemaan toisten kohtaamista vaikkapa kinkyjen keskuudessa oltaessa.
Joissain ensimmäisistä kinkybileistäni sain varoittavan ohjeistuksen, ettei toisen taluttimessa olevaa sitten mennä puhuttelemaan suoraan, vaan taluttajalta on aina kysyttävä lupa. Niin haltioissani kuin löytämästäni ihmemaasta olinkin, muistan kiukkuisen silmiensiristelijäni nostaneen jo tuolloin pikkuisen päätään. Että mitäkös vittua, minun pitäisi muka kyselemättä käyttäytyä sen mukaan, mitä toiset ovat päättäneet keskenään leikkiä, enkä saisi edes päivää sanoa ilman lupaa, mahdollisesti uppo-oudolta ihmiseltä. Ennen kaikkea pidin kohtuuttomana, että täytyisi opetella ulkoa jokin salainen koodisto, josta en ole pätkääkään kiinnostunut.
Ymmärrän, että ajatuksena oli toisten D/s-sopimuksen kunnioittaminen, ja että yhteisöllisesti mahdollistetaan sen fantasian todeksi eläminen, joka ei ulkomaailmassa voi toteutua. Olen silti yhä sitä mieltä, ettei sellaista ole reilua edellyttää ilman että asiasta on sovittu erikseen. Onneksi ulkopuolisiin ulotettu talutusetiketti on käsittääkseni jäänyt jo ajan jalkoihin, mutta silloin tällöin törmää tilanteisiin, jossa dominoiva puuttuu alistuvalle osoitettuun puheeseen hieman hienovaraisemmin. D voi esimerkiksi toistaa alistuvalle esitetyn kysymyksen ja näin vaatia vastauksen kierrättämistä itsensä kautta. “Niin, onko sillä ollut kiva ilta?”
Omalla tavallaan kinkkistä on korrekti puhuttelu silloin, kun toisen ulkoinen olemus viestii varsin vahvasti tämän kinkyroolista. Näin voi olla esimerkiksi pettien ja pikkuisten tapauksessa. Jos henkilö tulee vastaan hauva-asussa tai selvästi enemmän tai vähemmän pikkuismoodissa, kasuaali lähestyminen aikuisten ihmisten kesken saattaa tuntua hankalalta. Voiko toisen itseilmaisusta kuitenkaan vetää suoraa johtopäätöstä siitä, miten tämä toivoo ulkopuolisten kohtaavan hänet? Kenties roolittava lähestyminen koetaan vieraan toimesta tungettelevana tai jopa nöyryyttävänä. Ja entäs sitten se kolikon kääntöpuoli: onko kenelläkään oikeutta asettaa toista oman roolinsa peiliksi tietämättä, onko se tälle ollenkaan ok?
Itse pukeudun kinkytapahtumiin usein pikkuisuuteen viittaavasti. Silti tahdon tulla kohdelluksi kuten tavallisestikin, ja koen alentavana, jos ventovieras puhuttelee minua pikkuisena. Näin monesti käy, mutten usko kenenkään tarkoittavan sillä mitään pahaa (vaikkakin olen sitä mieltä, että se tikkarin työntäminen kouraan oli jo liikaa).
Toisinkin päin on käynyt. Joitain kertoja minua on puhuteltu pikkuisroolista käsin niin, että olen tilanteessa asemoitunut toista isommaksi. Se on rooli, jonka koen äärimmäisen vieraaksi, enkä halua siihen asettua. Vaikka tällainen tuntuu välillä aika ajattelemattomalta, en usko että tarkoitus on tehdä oloni epämukavaksi, enkä menisi suoralta kädeltä sanomaan ettei näin saisi toimia. Eivätkö kinkytapahtumat ole juuri sitä varten, että saisi toteuttaa itseään tulematta tuomituksi? Olla avoimesti esimerkiksi se pikkuinen, ihan kokonaan. Onko minulta pois antaa toisen olla, vaikka se edellyttäisi joustamista omasta itseilmaisustani? Olenhan sitä paitsi saattanut tulkita tilanteen väärin: ehkäpä onkin haluttu kutsua mukaan leikkiin, vertaisena eikä isompana. Se ei tunnu yhtä epäreilulta, muttei poista sitä tosiasiaa, etten tahtoisi tuollaisiin tilanteisiin joutua.
Niin tai näin, jos tapa jolla tulee puhutelluksi tai toivotaan puhuttelevan tuntuu epämukavalta, ideaalisinta olisi huomauttaa asiasta heti. Senhän voi tehdä aivan asiallisesti tekemättä sen isompaa numeroa. Aina se ei vain tietenkään ole mahdollista tilanteen tai oman mielentilan vuoksi, taikka yksinkertaisesti siitä syystä ettei kehtaa sanoa. Minä en ole ikinä kehdannut.
Puhuttelutapa voi olla väkivahva vallankäytön väline. Jo yhdellä sanavalinnalla toisen voi asettaa lähtökohtaisesti itseään alemmas, jolloin mikä tahansa sanottu painaa enemmän kuin toisen sana. Toisaalta sanoilla voi alentaa itseään toisen edessä, pakottaen tämän ottamaan valtaa tai auktoriteettia, jota ei ole tahtonut tilanteessa ottaa.
Toista puhutellessaan voi niin ikään tulla toisintaneeksi rakenteellista vallankäyttöä. Herrat ovat herroja pellon laidassakin, mutta naiset ovat perinteisesti joko neitejä tai rouvia suhteessa mieheen. Puhuttelulla on voinut merkata, passaako naisihmistä iskeä vai onko se jo jonkun muun. Nykypäivän näkökulmasta tuntuu älyttömältä, että naisen siviilisääty kuuluisi yhtään kenellekään, mutta niin vain tapaan minäkin korjata hyvin liukkaasti itseni neidiksi jos rouvitellaan. Aviosäädyn arvuuttelu on silti varmasti pieni riesa verrattuna vaikkapa siihen, millaista väkivaltaa väärinsukupuolittaminen tahallisena tekona on.
On yhtä kaikki tärkeää huomata, ettei puhutteluun kietoutuva vallankäyttö läheskään aina ole tietoista. Nämä asiat eivät ole yksinkertaisia eivätkä varsinkaan yksiselitteisiä vaniljamaailmassakaan, vaan vahvasta normittuneisuudesta huolimatta hyvin tilanne- ja henkilökohtaisia. Kun siihen soppaan lyödään vielä kinkymaailman kirjoittamattomat lait, yhteentörmäyksiltä ei kerta kaikkiaan voi välttyä.
Nyrkkisääntönä voitaneenkin pitää, että jollet et ole varma onko ulkopuolinen puhuttelutavallaan tarkoittanut loukata sinua, on suhteellisen saletti ettei näin ole asian laita. On aina turvallisempaa pitää lähtökohtana, ettei toinen ole tahtonut sinulle pahaa.
Paitsi sujuvan vuorovaikutuksen, myös oman psyykesi kannalta.
***
Voit kommentoida tätä artikkelia alla olevan lomakkeen avulla. Sinua pyydetään antamaan nimimerkki ja sähköpostiosoite. Sähköpostiosoitetta ei julkaista muille lukijoille. Antamasi nimimerkki julkaistaan. Kaikki kommentit moderoidaan ennen julkaisua.