On eräänlaista pervojen perimätietoa, ettei Seta huoli harmaan sävyjä sateenkaareensa. Aika ajoin keskusteluissa pulpahtelee esiin tapauksia, joissa Seta on tavalla tai toisella torjunut kinkyt. Jokin kana kinkykansan ja setalaisen seurakunnan välillä selvästi onkin kynimättä, vaikkei Seta mitenkään eksplisiittisesti ole pervoista käsiään pessyt. Pride-kulkueissa näkee hauvoja, D/s-pantoja ja fetissikamppeita, eikä sateenkaariyhteisön sisällä niitä katsota kieroon. Toimintaan on kuulunut kinkyjäkin kinkereitä, esimerkiksi erilaisia työpajoja Pride-tapahtumien alla.
Toisaalta, eipä kinkyjen asemaa ja oikeuksia ole myöskään millään tavalla nostettu Setan agendaan (vrt. esim. aseksuaalisuus), ja esimerkiksi Setan julkaisuissa kinkyys on vaiettu käytännössä olemattomaksi. Valtakunnallinen linjaus vaikuttaisi olevan, ettei kinkyyttä suoranaiseksi seksuaalivähemmistöksi lasketa. Tästä kielii se, että Setan pääsivun sateenkaarisanastosta kinkyys on tietoisesti rajattu pois.
”Vaikka sanastossa avataan myös muita sateenkaariyhteisön sisällä ja liepeillä liikkuvia sanoja ja teemoja, on sen pääasiallisena sisältönä sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus. Seksuaalisuuden monimuotoisuus, kuten erilaiset fetissit, on rajattu sanaston ulkopuolelle.”
Pirkanmaan Seta puolestaan lähestyy aihetta laaja-alaisemmin. BDSM, fetisismi, voyarismi, paljastelu ja transvestinen fetisismi mainitaan oman otsikkonsa alla, seksuaalisia mieltymyksiä ilmaisevina sanoina. Niin ikään Pirkanmaan Setan alaisessa Sinuiksi-palvelussa useampi työntekijä kertoo avoimesti olevansa BDSM-orientoituneita. Palvelun julkaisussa Sinuiksi tuleminen: Turvallinen ulostulo kinkyys nostetaan esiin sinänsä lämpimässä valossa.
”Seksuaalisia mieltymyksiä ovat esimerkiksi emätin- ja anaaliyhdyntä, suuseksi, roolileikit ja vallankäyttöön liittyvä kiihottuminen, sitominen, kivun tuottaminen ja kokeminen, erilaisista asusteista kiihottuminen ja eritteisiin liittyvä mielihyvä. Toisen arvottaminen hänen seksuaalisten mieltymyksiensä ja suuntautumisensa perusteella loukkaa hänen oikeuttaan olla oma itsensä.”
Seksuaalisia mieltymyksiä. Hmph.
On äärimmäisen tärkeää, että Pirkanmaan Seta tuo kinkyyttä esille, paitsi tiedotuksessaan myös neuvontapalvelussaan. Se, että ylipäätään annetaan tilaa ja näkyvyyttä, on satatuhatta kertaa enemmän eforttia kuin tarjota tukea ikään kuin tiskin alta, jos joku sattuu kysymään. Järjestelmällinen vaikeneminen taas on minun nähdäkseni jo yksi syrjinnän muoto.
Kaikesta tästä huolimatta pidän Pirkanmaan Setan sivuilla valittua lähestymistapaa riittämättömänä. Onko kinkyys todellakin vain eriskummallisten seksuaalisten mieltymysten valikoima, jotain mitä jotkut tykkäävät makkarissa tehdä? Ei helvetissä ole, ja tietenkin se on.
Ei voi olettaa, että kun joku kertoo olevansa kinky, tämä tulee todenneeksi vain tykkäävänsä panna jollain erikoisella tavalla. Kummallisesti kuksiminen on kiistämättä keskeinen osa kinkyyden spektriä, mutta kaikkea se ei käsitteellisellä tasolla kata. Monelle kinkyys toki kuuluu vain ja ainoastaan makuukamariin ja sekös passaa. Kinkyys voi kuitenkin merkitä paljon muutakin: Se voi sulkea syliinsä seksuaalisen lisäksi emotionaalisen suuntautumisen tasoja ja olla keskeinen osa identiteettiä. Sen liepeille voi rakentua sosiaalisia verkostoja ja erilaisia harrastuksia kädentaidoista esittävään taiteeseen.
Aika paljon enemmän salattavaa kuin lipaston laatikkoon mahtuu.
Koska kinkyys on niin laaja-alainen kattokäsite, ei edes kinkyksi identifioituvien välillä vallitse konsensusta siitä, kuuluuko kinky seksuaalivähemmistöön. Hyvin usein toistetaan tuttua mantraa: tarvitseeko niitä omia panohommia hieroa toisten naamaan. Pidän äärimmäisen ikävänä, että tätä vanhaa kunnon vähemmistövähättelyä yhä jankutetaan. Näin puetaan sanoiksi vaatimus näkymättömyydestä, mikä voi tiedättekö olla aika rankkaa kampetta kantaa. Se, että joillekin kinkyys todella on identiteettitason asia, pitäisi riittää perusteluksi puolustaa oikeuttamme olla, pelkäämättä tulevamme syrjityksi.
Koska niin me joudumme tekemään. Ei meillä ole sellaista selkeää back upia kuin muulla sateenkaariväellä on. En usko monenkaan meistä luottavan Setan rientävän hätiin, jos tulee saaneeksi potkut pervoksi paljastuttuaan, tai menee vaikka lasten huoltajuus sivu suun. Kyse on perusoikeuksista, joiden toteutuminen on epävarmaa valtavirrasta poikkeavien seksuaalisuuden muotojen tähden.
Minun mielestäni on erikoista, jollei näillä puhein lippua sateenkaarisillalle saa.
Tldr; homojärjestö ei tahdo edustaa heteroita.
Itse asiassa lähellekään kaikki sateenkaari-ihmiset eivät suinkaan ole homoseksuaaleja, eikä vastaavasti kaikki kinkykansa heteroita.
Tuoreeseen kyselytutkimukseen osallistuneista bi-seksuaaleista 63% kertoi kiinnostuksestaan BDSM:ää kohtaan: https://bit.ly/3ci0iyr
Tämähän se ois. Ei kinkyllä seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistön edustajalla ja kinkyllä heterolla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. TÄYSIN eri kulttuurit, eikä kumpikaan ole tervetullut toisen piireihin. BDSM-baari on todella heteronormatiivinen paikka, suomenkielinen Fetlife ei ole homolle sopiva yhteisö.
Itse te heterot suljette sukupuolivähemmistöt ulos piireistänne. Älkää tulko pilaamaan meidän juhlaa.
Tämä on mielenkiintoinen linjaus Setalta. Aikoinaan yhteistyötä tehtiin paljonkin kinky-yhteisöjen kanssa. Meniköhän jollain palkokasveja nenään vai mitä tapahtui…
Niin, vielä ainakin 90-luvullahan Seta käytti koko nimeään ”Seksuaalinen Tasavertaisuus ry” ja edusti yhtä lailla kaikkia seksuaalivähemmistöjä. Mitä sitten tapahtui, olisi hauska tietää.
Tämän kirjoittajan havainnon ja pelon jäämisestä sateenkaarisateenvarjon ulkopuolelle vahvistan omasta kokemuksestani. Taannoin, vuosia sitten osallistuimme ex-vaimoni kanssa pienen paikkakunnan, kokeiluluonteisesti järjestettyyn pride-marssiin. Halusimme osallistua kahdesta syystä. Parina dynamiikkaamme oli sangen vahvasti BDSM-kirjoon kuuluvaa ja molempien seksuaalisuutta leimaavat monet fetissit. Koimme, että juuri meidän on oikeutettua ja suotavaakin olla marssimassa moninaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Toinen syymme osallistua oli osoittaa tukemme koko pride-toiminnalle ja sympatiseeraamme vahvasti Setan tekemää työtä.
Kulkueväen suhtautuminen meihin oli non-verbaalisesti sangen töykeää ja ulos sulkevaa. Olemme molemmat sosiaalisia ihmisiä ja useita kertoja yritimme varovasti ja hienotunteisesti smal talkata muiden osallistujien kanssa. Ainoat ihmiset, joiden kanssa oli mahdollista jutella, olivat paikallisen Vihreiden paikallisyhdistyksen väki. Jo lähtöpaikalla ryhmittäytyessä koimme itsemme sangen ulkopuolisiksi. VIesti oli selkeä. Kulkueeseen ei olisi ollut suotavaa osallistua ilman sateenkaarikrääsää tai asusteita. Meille konkreettisesti käännettiin toistuvasti selkä.
Kulkueen jälkeen yritimme osallistua vanhassa kaupungissa pride-marssin virallisille jatkoille, jotka oli toteutettu puutarhajuhlamaisesti. Sieltä meidät käännytettiin järjestäjien toimesta pois. Astuttuamme portista sisään farkut jalassa, toppi ja t-paita päällämme heteroparina kädestä toisiamme kiinni pitäen, tuli järkkäri meille kertomaan, että jatkot oli tarkoitettu sateenkaariväelle. Yritimme selittää, että identifioimme itsemme kinkyytemme takia vahvasti sateenkaarilipun alle ja että muutenkin haluamme kertoa, että olemme heteroparina myös osoittamassa tukemme ja haluamme juhlia tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Oma toimintamme oli tilanteessa kuin koko päivänkin ajan kohteliaan pidättyväistä emmekä toimineet provosoivasti. Meidät kuitenkin ohjattiin ulos portista ja meille toistettiin, että jatkot oli tarkoitettu sateenkaariväelle, vaikka jatkoja olikin mainostettu ja netissä mainittu julkiseksi ja avoimeksi tapahtumaksi. Emme siis olleet tervetulleita ja meidät ohjattiin pois.
Itse olen aina suhtautunut tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liki ainoana asiana, jonka puolesta olen valmis taistelemaan niin lujasti kuin se vaatii. Näin olen toiminutkin poliittisessa kentässä aktiivisesti ja mielipidekirjoittamalla lukuisia julkisesti painetussa mediassa julkaistuissa teksteissä. Pride-tapahtumiin en tule kuitenkaan yllä mainituiden kokemusten jälkeen ikinä enää osallistumaan. Kyse ei ollut tuona päivänä yksittäisten ihmisten toiminnasta vaan koko porukalle ominaisesta käyttäytymiskoodista.
Oulun Seta on ollut tähän myönteinen poikkeus. Yhteistyö paikallisen kinky-yhdistyksen OuSM:n kanssa on ollut vuosien ajan välitöntä, lämmintä ja yhdenvertaista. Seta tarjosi tilat muotteihin ja toimi ystävällisesti mukana bile- ja klubijärjestelyissä. Niin ikään monet Ousmilaiset olivat mukana järjestämässä ensimmäistä Oulu-Prideä. Pelkästään hyviä muistoja sateenkaarevasta Oulusta ja nimenomaan Oulun Setasta. Muualla onkin ollut sitten vähän nihkeämpää paitsi ehkä Tampereella.