Kuvaaminen kuuluu kinkykulttuuriin kiinteästi kuin kakka koprofiliaan. Seksuaalisesti sähköisten otosten ottaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, ja toisille kinkykuvaamisesta tulee harrastus tai jopa työtä. Kuvat ovat myös kinkyilyn kulutustavaraa, johon tartutaan tottuneesti kuin liukuvoidepurkkiin. D:n komentaessa saattaa ikuistaa itsensä mitä irstaimpiin kehyksiin, ja ahdinko arkaluontoisen materiaalin toimittamisesta otetaan suloisen itsestäänselvänä lisänä leikkiin.
Niin ikään sessiokuvat ovat monille olennainen osa aktia, ja niiden jakamisessa voi exhibitionististen elkeiden lisäksi olla yhteisöllinen ulottuvuus. Nähdä ja tulla nähdyksi: siunaamme syntisiksi syytetyt tarpeet katsein ja kommentein, validioiden ja vahvistaen kollektiivista käsitystä kinkyyden ja sen presentaatioiden katseenkestävästä kirjosta. Samalla sanoitta julistamme, millaisia tai minkänäköisiä kinkyjä taas emme sietäisi silmissämme.
Kuvien raskaaseen painoarvoon nähden suhtaudumme seitinkevyesti estottomien esitysten ehtymättömään tulvaan. Kumminkin kotoisassa kummalassamme on myös keskivertoa kireämmät kriteerit sille, missä yhteyksissä edes puhtaan platonisia kuvia kelpaa kaapata. Monissa kinkybileissä kuvaamiseen käypä kalusto tehdään toimintakyvyttömäksi heti kättelyssä peiteteipein, ja jopa miiteissä ja muissa päivänvalon tapahtumissa kuvaaminen on armottoman sosiaalisen rangaistuksen uhalla kielletty.
Kovien kontrastien ohella kinkyjen kuvauskulttuuriin kätkeytyy rutkasti rakeisuutta. Siinä missä koko konkkaronkkaa koskevat omalakiset opit läksytetään jo kynnykseltä kurkkiville, keskinäisen sopimisen varaan jääviä kulmia ei valoteta välttämättä lainkaan. Ja sitten yllättää tuulilasiin lävähtävä loka pervoilijan, kun lusikoita jakaessa tuleekin kuvista kiistaa.
Kuten kaikissa taiteenlajeissa, kuvien merkitykset muodostuvat kulloisessakin kontekstissa. Se, mikä tänään on kaunis muisto jaetusta hekuman hetkestä, voi huomenna olla kiusaannuttava erehdys, tai jopa vääränlaisen vallankäytön väline. Mikään tuomioistuin ei suojele sinua siltä, etteikö etovaksi eltaantunut eksäsi kostorunkkaisi hamaan hautaansa saakka kuvillesi. Tai vaikka sinusta tuntuisi miten vastenmieliseltä olla asemoituna palaksi pahaisen pakanan panoportfoliota, ei tällä välttämättä ole piirunkaan pakkoa poistaa potrettiasi nettiprofiilin galleriastaan.
Konfliktien puhjetessa kuuleekin aina jonkun vaikeroivan lain nimeen. Aletaan kinata, kenelle kuvat kuuluvat, vaikka kysymyksen tulisi tietysti näin kinkykontekstissa olla, mitä niistä on sovittu. Karu totuus kuitenkin on, että hälyttävän harvoin juuri sen enempää, kuin “saanko julkasta tän täällä” ja “joo”. Pahanlaatuisen problemaattista se on siksi, että mikäli lakikirjan puoleen joudutaan sisäisten sopimusten sijaan kääntymään, saatetaan päätyä liki dantelaiseen kiipeliin.
Vaikka ideaali toki on, että aikuiset ihmiset tietäisivät mitä tekevät, näin ei suinkaan asianlaita aina ole. Kuvaamista koskeva lainsäädäntö ei ole millään muotoa yksinkertainen, eikä ole kohtuullistakaan olettaa jokaisen sitä täysin tuntevan. Kinkykehys mutkistaa asiaa entisestään, koska aina voidaan sopia ettei erikseen tarvitse sopia, tai että rikolliseksi määritelty toiminta onkin sangen suotavaa. Sovittava silti on, mikäli suostumukseen mielii vedota.
Konsensuaalisessa kinkyilyssä on kaikkien osallisten kontolla, että rajapyykit käydään läpi ennen eikä jälkeen kun pannaan pervoillen. Koska esimerkiksi ensimmäisten etätehtävien ekstaasissa ei välttämättä yksinkertaisesti tiedä tai tiedosta kuvaamisen kaikkia mahdollisia seurauksia, vaatisin vastuun kantamista ennen kaikkea kokeneemmalta osapuolelta.
Vastuullisuutta penään niin ikään kinky-yhteisöltä. Jokaisessa uusien infossa soisin kuvaamiseen liittyviä kysymysmerkkejä ja kompastuskiviä käsiteltävän, ja yleiseen keskusteluun moninaisempia näkökulmia kuin pelkkää pelkopuhetta pärstän paljastamisesta.
Kuten klisee kuuluu, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Se voi olla kovin korutonta kertomaa, mikäli riittävästi sanoja ei ääneen ole lausuttu.
Itse kuvaan BDSM-kuvia sekä työkseni että TFCD:nä. En näe niissä ongelmia mikäli yksikäön osapuoli ei yritä jälkikäteen muuttaa sopimusta, riippumatta siitä onko kyse sitten harraste- tai kaupallisesta kuvauksesta . Varmin tapa välttää ongelmat on tietenkin olla kuvaamatta ketään joka esiintyy nimimerkin takana.
“Loiva Lerssi” kun ei kuvaussopimuksessa kuulosta kovin uskottavalta