Tuntematon Maa

Oli tulossa kesän ensimmäinen liittymisen vahvistuspäivä. Silloin jokaisen pariskunnan luontoa edustava alistuva osapuoli kiinnitettiin omalla pihallaan joko paaluun tai penkkiin piiskattavaksi ja ruoskittavaksi. Näin vahvistettiin jokaisena vuodenaikana ihmisen ja luonnon liitto: Ihminen rakastaen luontoa alisti sen jälleen tahtonsa alle käytettäväkseen, nautittavakseen ja vaalittavakseen, ja luonto alistui tahdostaan ihmisen muokattavaksi tuottamaan tälle satoa. Niin myös alistui jokaisen pariskunnan alistuva osapuoli omasta tahdostaan ja omaa luontoaan noudattaen puolisonsa piiskattavaksi. Näin pariskuntien yhteinen liitto sekä ihmisen ja luonnon liitto tultaisiin jälleen kerran yhteisesti ja julkisesti vahvistamaan, kuten heimon tapa oli ollut jo muinaisista esi-isistä saakka.

Ajatellessaan huomista keskikesän liittymisen vahvistuspäivää nuori luontoa edustava vaimo Myrena muisteli hänen ja miehensä Korlakin neljän vuoden takaista virallista liittymispäivää. Kauniissa seremoniassa alkuilmoitusten ja heimon vanhimpien edessä annettujen vakuutusten jälkeen oli vahvistuksen aika.

Morsiusneidot riisuivat Myrenalta juhlamekon, hän asettui alastomana juhlavieraiden edessä kauniisti koristellulle penkille vatsalleen, polvet tyynyillä maassa levittäen jalkansa, jotta hänen halunsa alistumiseen näin olisi kaikkien nähtävillä. Myrenan häpy valui tässä vaiheessa jo kauniisti hänen kiihkonsa mettä. Kädet ja jalat kiinnitettiin penkkiin. Korlak, jonka lannevaate oli halun merkkinä koholla, seisoi odottaen hänen vierellään. Hän suuteli Myrenaa suulle ja antoi sitten heimon vanhimman heille juuri lahjoittaman juhlapiiskan tulevan vaimonsa suudeltavaksi. Myrena suuteli sitä ylpeyttä tuntien. Vaikka seremonia oli kaunis ja kiihottava oli se myös jännittävä. Olihan tämä heidän liittymisjuhlansa, jossa pyhä liittyminen asetettaisiin täytäntöön. Tämä oli myös varsinaisesti hänen ensimmäinen julkinen piiskaamisensa Korlakin, joka näin tulisi hänen alistaja-miehekseen, kädestä. Myrena tiesi olevansa penkillä kaunis morsian ja kuuli häävieraiden ihastuneena supisevan hänen jopa ennen piiskaamista paisuneesta ja kiiman nestettä valuvasta hävystään. Korlakin ei tarvinnut hävetä morsiantaan. Eikä Myrenan tarvinnut hävetä sulhastaan jonka lannevaate ei enää kunnolla pystynyt peittämään Korlakin ruoskimisen odotuksesta jo lähes täydessä komeudessa seisovaa elintä.

Korlak oli asettunut hyvään asentoon hänen vierelleen ja kohotti piiskansa. Lyönti oli juuri niin polttava ja ihana kuin Myrena oli odottanutkin. Heimo taputti innoissaan ensimmäistä lyöntiä ja taputus muuttui rytmikkääksi, jonka tahdissa Korlak jatkoi Myrenan piiskaamista. Hänen selkänsä ja pakaransa kirjottiin punaisille jäljille kokonaisuudessaan. Myrenan kiihko ja onni lisääntyivät lyönti lyönniltä, näin kivun ja nautinnon kautta hänestä oli tulossa miehensä vaimo. Hän oli kauttaaltaan kiimasta pakahtumaisillaan. Hänen häpynsä oli paisunut entisestään. Samoin oli Korlakin laita, Myrena näki miten lannevaate ei peittänyt enää lainkaan ylvästä elintä, joka tuntui olevan kuin räjähtämäisillään kiihkosta. Jokaisen piiskan sivalluksen voimasta se näytti paisuvan yhä edelleen.

Juhlaväen nähtyä hänen olevan kauttaaltaan piiskan kauniiden jälkien peitossa ja huomattuaan heidän kiihkonsa nousseen äärimmilleen muutti taputuksensa rytmin hitaammaksi, mutta paljon vaativammaksi. Tämä oli merkki Korlakille antaa uudelle vaimolleen lopuksi ennen tunkeutumistaan häneen vielä viisi lujaa ja hyvin ankaraa ruoskan sivallusta. Myrena, joka nyt syvässä alistumisen nautinnossaan tunsi olevansa osa suurta ihmiselle alistuvaa luontoa, oli enemmän kuin valmis kokemaan nämä.

Korlak otti käteensä pitkän ja julman näköisen notkean rituaaliruoskan, jolla kaikki heimon liittymiset oli ikuisesti vahvistettu, ja astui askeleen taaksepäin saadakseen ruoskan sivaltamaan parhaiten naisensa selkään. Sivallus oli julma ja polttava, mutta vielä ei Myrena kiemurrellut remmeissään. Toinen sivallus hieman edellisen alapuolelle tuntui räjähtävän naisen tajunnassa, hän ei ajatellut enää muuta kuin nautintoaan, alistumistaan ja piiskan sivalluksia. Kolmannen sivalluksen osuessa hän ei voinut mitään enää, vaan tahtomattaan kiemurteli tiukassa kiinnityksessään, mutta samalla, kuten rituaaliin kuului, vaikka hän ei sitä enää ajatellutkaan, nosti takamustaan ottamaan vastaan loputkin miehensä ruoskan iskut.

Neljännen lyönnin polte oli niin kuuman polttava, että samalla, kun Myrena huomasi huutavansa, hän tunsi laukeamisensa alkavan. Syvällä hänen sisällään alkoi sykkiä ja juhlayleisö, joka oli tätä toivonut, huomasi miten naisen sisäinen syke nousi pintaan ja hänen häpyhuulensa avautuivat lisää ja naisen alapää alkoi voimakkaasti kouristella ja valua kiimaansa. Kesken voimistuvaa orgasmiaan Myrena muisti rituaalin tässä kohden vaatimat sanat ja sanoi lujasti, vaikkakin huohottaen: ”Mieheni alista minua vielä”. Juhlaväki puhkesi raivoisiin suosionosoituksiin ja vaati Korlakilta viimeistä sivallusta Myrenan kohottamille pakaroille.. Viimeisen kaikkein ankarimman ja julmimman sivalluksen osuessa Myrenan nautinto vain kasvoi. Heidän liittymisensä oli saava täydellisen päätöksensä. Korlak pääsisi seremoniassa tunkeutumaan kipunautinnosta ääntelevään vaimoonsa tämän hävyn kouristellessa jo pelkästään ruoskinnan ja alistumisen nostamasta orgasmista.

Välittömästi viimeisen sivalluksen jälkeen Korlak tunkeutui takaapäin kiinnityksissäänkin itseään miehensä elintä lähemmäksi työntävään vaimoonsa. Myrenan orgasmi vain kasvoi. Hän ei nähnyt tai ajatellut enää innostunutta ja hurjasti taputtavaa juhlayleisöä. Ainoa, mitä hän tunsi, oli polte iholla ja Korlakin kalu, joka täytti häntä koko ajan yhä enemmän ja enemmän. Korlakin lopulta purkautuessa kauan ja syvällä hänen sisällään saavutti Myrena siihenastisen elämänsä suurimman nautinnon. Tuntui kuin jokainen osa hänestä olisi huutanut iloa, onnea, kiiman täyttymystä, alistumista, ruoskasta ja miehensä siemenestä syvällä sisällään.

Seremonian lopuksi hänelle suodun hetken jälkeen jolloin pitkän rajun orgasmin hiljalleen saadessa tasaantua Myrenan kädet ja jalat irrotettiin. Hän keräsi voimansa, vaikka jalat olivat kaiken jälkeen heikkoina, ja nousi ja asettui seremonian mukaisesti miehensä eteen polvilleen ja täydellisen halukkaan alistumisensa merkiksi otti tämän elimen ja suullaan puhdisti sen heidän yhteisestä kiimastaan. Viimeiseksi hän suuteli Korlakin kädestä piiskaa ja ruoskaa sekä alistavan miehensä käsiä. Korlak nosti ruoskinnan ja orgasmien uuvuttaman onnellisen alastoman vaimonsa käsivarsilleen. Juhlayleisö nousi seisaalleen ja osoitti heille suosiotaan. Heistä oli nyt tullut mies ja vaimo, ihmisen ja luonnon liittyminen oli jälleen kerran toteutunut.

Myöhemmin juhlapäivällisillä Myrena sai vielä moneen kertaan nostaa juhlamekkoaan ja ylpeänä esitellä pakaroillaan ja selässään olevia jälkiä, joihin oli jo levitetty hoitavaa voidetta. Viimeisen ruoskan jäljet tulisivat varmasti näkymään useita viikkoja ja ehkä jotkut niistä jopa jäisivät pysyviksi merkeiksi häneen, esittivät juhlavieraat iloisina toivotuksinaan. Hänellä on, nyt vielä neljän vuoden jälkeenkin, yhä jäljellä muutama punainen kaunis juova pakaroillaan muistona tuosta Myrenalle rakkaasta hänen ja Korlakin suloisen kauniista liittymisseremoniasta.