| MiaQ muistelee, osa 7: Tampereen skenen historiaa 2000-luvulla |
| Kirjoittanut MiaQ | ||||||
| 02.12.2009 | ||||||
|
Minä aloin olla reliikki. Mukana ei ollut enää ketään alkuaikojen jäsentä minun lisäkseni. Minä lohduttauduin sillä, että olihan sentään Turun Bossman ja Jyväskylän Tapsa sekä joitain ihmisiä Helsingissä. Tässä vuosien varrella me olemme Tapsan kanssa aika ajoin valitelleet toisillemme puhelimessa sitä, miten vaikea tätä on siirtää eteenpäin ja miten ihmiset eivät sitoudu ja niin edelleen. Jäkä, jäkä, jäkä. Hän oli aikoinaan tutustunut S/M-klubeihin lomamatkoillaan Keski-Euroopassa, ja hänen visionsa oli perustaa S/M-yhdistys Jyväskylään. Sen hän myös toteutti. Minulla ei ollut visiota perustaa kinky-yhdistystä. Minä tulin mukaan selvittelemään omaa seksuaalisuuttani ja löytämään muita kaltaisiani. Nyt minä olin aika syvällä yhdistystoiminnassa. Tarjous josta olisi voitu kieltäytyä Edellisvuoden synkkä tilannearvio oli totta. Rsykeestä ei löytyisi voimaa järjestää bileet. Ihmisiä ei yksinkertaisesti ollut enää riittävästi. Minä en suostunut vetämään organisaatiota, kun pelkäsin, että liian paljon kaatuu minun niskaani. Minä tein tarjouksen, josta olisi voitu kieltäytyä. ”Minä voin järkätä bileitä sihteerinä, mutta minä haluan siitä korvauksen.” Näin päädyttiin kesän 2007 poikkeukselliseen ratkaisuun, jossa minä järjestin bileitä erilaisia kulukorvauksia vastaan. Minä siis hoidin tapahtuman ennakkojärjestelyitä, mutta sain siitä jonkin verran rahaa. Se, miten paljon TAFFin kaltainen moniosainen tapahtuma vaatii työtä nimenomaan ennen bileitä, ei kukaan tajua, ennen kuin on ollut itse järjestämässä jotain vastaavaa. ”Täytyyhän jonkun sitä rautaakin kantaa”, minulle sanottiin. Täytyy, täytyy, mutta on helppo sitoutua yhdeksi päiväksi tai tunniksi bileiden toteuttamiseen. Järjestelyt vaativat sitoutumista vähintään kolmeksi kuukaudeksi, mikä ei ole kokopäiväistä, mutta silti jatkuvaa kokonaisuuden pitämistä hallinnassa ja jatkuvaa yhteydenottoa ja asioiden edistämistä. Bileet tehdään pitkälti sähköpostilla ja puhelimella. Lisäksi ne tehdään yhteyksiä luomalla. Tyhjästä tällaista tapahtumaa on paha lähteä tekemään. On totta, että Rsykeessä oli pieni joukko aktiiveja, jotka hoitivat vakituisesti aina oman tonttinsa, mutta asioita oli niin paljon, ettei tämä porukka riittänyt. Sitä paitsi tontit olivat mielestäni aika pieniä, kun minä katselin silmieni edessä aukeavaa suolaerämaata, jonka olin jo monesti ylittänyt. Siinä erämaassa ei reunaa näkynyt, minkä takia oli mietittävä vain niitä asioita, jotka oli välittömästi hoidettava. Jos mietti kokonaisuutta, nääntyi. TAFFista oli muodostunut olio, joka söi minun työasioitani, ihmissuhteita ja muita vapaa-ajan rientoja. Tosiasiassa niille ei ollut edes aikaa TAFFin alla. Vähemmän onnistuneet bileet Bileiden nimeksi tuli Kinks & Queers. Houkuttelin Diva Mirandan vanhasta tottumuksesta kuningattareksi vähän samaan tyyliin kuin 2002. Tällä kertaa hän ei saapunut sisään ponirattailla vaan juhlakulkueessa. Ongelmaksi nousi, ettei kulkuetta johtanut soturi tunnistanut koodisanaa. Minä toistin sen monesti lavalta, ja hän odotti merkkiä. Lopulta minun piti kutsua porukka sisään ennen kuin he suostuivat tulemaan. Samanlaista puolivalmista problematiikka oli useassa kohtaa bileitä. Verhon piti aueta kaikenlaisten äänitehosteiden säestyksellä, jonka jälkeen minun piti huutaa kädet levällään TERVETULOA ja niin edelleen. Minä huusin ja levittelin ulokkeitani, mutta mitään poksahtelua tai valosähikäisiä valkokankaalla ei esiintynyt. Yksi aplooderasi. Ensimmäinen show ei ollut sellainen kun oli odotettu. SM-idolskisat peruutettiin lennosta. Pääshow’ssa oli hyvä idea, mutta sitä ei ehditty kunnolla treenata. Toisaalta lippujen hinnat oli puolitettu. TAFFin alkuperäinen idea oli, että biletuotto käytetään bilettäjien hyväksi. Vuosien varrella voittoa oli kertynyt, joka nyt palautettiin yleisölle. Se ei lisännyt kävijöiden määrää, mikä oli minulle yllätys. Bileet vedettiin läpi, mutta aika kauaksi jäätiin häränsilmästä. Sen sijaan smurffien järjestämät bileet Nosturissa muutaman viikon päästä olivat varsinkin esitysten puolesta hämmästyttävän loistavat. Sieltä minä bongasin seuraavan kesän burleski-esiintyjät. Tosin silloin ei vielä edes käytetty nimeä burlesque. Tänä kesänä ei ollut TAFFin näyttelyä, mikä ei tarkoita, etteikö sitä olisi yritetty järjestää. Nalle Virolaisen näyttely ”Lintuihmisiä” piti järjestää kirjakauppa Bukran tiloissa toimivassa galleriassa. Se meni nurin pari kuukautta ennen bileitä. Soitin Nallelle ja peruin näyttelyn. Kävin galleriatilassa ja innostuin, että kyllä täällä näyttely voidaan järjestää, vaikka tilasta puuttuivat lamput ja osa väliseinistä. Rakennetaan ne, minä ajattelin. Soitin Nallelle ja sovin näyttelyn uudelleen. Rsykeen porukassa asiaa puitiin moneen otteeseen ja tultiin siihen tulokseen, ettei me nyt sentään aleta galleriaa kirjakaupalle rakentamaan. Soitin Nallelle ja peruin näyttelyn. Taitelija alkoi hieman hermostua. Lisäksi näyttelystä piti itse asiassa vastata Tippa, jonka tontilla hääräsin niin tarmokkaasti, että kesällä 2009 hän halusi kirjallisen sopimuksen, jossa ilmenee, mikä on hänen tehtävänsä näyttelyn järjestämisessä. Nallen näyttely järjestettiin lopulta lokakuussa kulttuuritalo Telakalla, joka ei ollut ottanut meitä vuonna 2004. Sopimus tehtiinkin toisen henkilön kanssa, joka oli muuten hyvin tyytyväinen näyttelyyn. Se edusti erilaista kautta taitelija Virolaisen kuvataiteessa. Siinä sekoittuivat kaasunaamari-tematiikka ja linnut. Sen sijaan TAFF:n aikana performanssitaiteilija Krisse Sydän järjesti yhdessä Qumman kanssa Suomen viimeisellä punk-klubilla Vastavirrassa näyttelyn ”Hämärän kauneus – fetissikuvia”. Miksi aina uudelleen? TAFFin jälkeen järjestettiin syksyllä saunailta, jossa esittelin uuden idean. Kinks & Queers on niin hyvä nimi, että laajennetaan sitä biletrilogiaksi. Ensi vuonna tulisi olemaan kaartin kapina ja sitten TAFFin kymppibileissä kuningattaren paluu. Tämä meni läpi. Minun piti himmata, mutta sen sijaan minä laajensin. Kesän bileistä minä en muistanut juuri mitään yksityiskohtia, kuten sitä, miten olin Klubille saapunut. Tämä ei johtunut viinasta, vaan ylirasituksesta. Muisti pätki rajusti. Minä pysyin mukana, mutta sen sijaan Remeli jätti puheenjohtajan toimen ja uudeksi puheenjohtajaksi tuli PikkuMinttu. Minä ajattelin, että tässä olisi uusi, tuore tyyppi, joka jatkaisi Rsykettä. Minä voisin jäädä pois seuraavassa syyskokouksessa. Mietin, mikä minua veti eteenpäin. Yksi oli päteminen. Fetissi-S/M-bileiden järjestäminen on coolia. On se parempaa kuin sählynpeluu. Toiseksi, että minä pidän järjestämisestä, siitä, kun tällainen iso tapahtuma alkaa palikka palikalta hahmottua, mutta loppuun saakka on arvoitus, mikä on lopputulos. Se on eräänlaista tilataideteoksen tekoa, joka toteutuu sitten bileissä, ja bileitä ei voi kontrolloida. Ne ovat aina yllätys, kliimaksi. Tärkeintä on kuitenkin, että ihmiset nauttivat ja pääsevät toteuttamaan itseään tällä areenalla ehkä ensimmäistä kertaa elämässään. Löytävät fetissien ja sadomasokismin fantasiamaailman. Tällaiset kommentit netissä auttavat jaksamaan: ”Kiitos loistavista bileistä niin järjestäjille kuin kaikille mukana olleille! Olimma kahlittuni kanssa ensimmäistä kertaa kinkybileissä enkä voi kuvitella parempia bileitä tällaiselle neitsytkokemukselle. Kiitän <3” ”Minä ja mieheni ensimmäistä kertaa Fetissi Factoryssa ja mageeta oli :). Huuli pyöreänä ihasteltiin upeita asuja, tatuointeja, hiuslaitteita ja asiaan paneutumista ulppessa mestassa.. Kunnon karnevaalimeininkiä!”
Kirjoita kommentti
Powered by AkoComment Tweaked Special Edition v.1.4.6 |
||||||
| Viimeksi päivitetty ( 07.12.2009 ) | ||||||
| Seuraava > |
|---|