MiaQ muistelee, osa 6: Tampereen skenen historiaa 2000-luvulla
Kirjoittanut MiaQ   
05.10.2009

Minulle tuli katkos kinkytoimintaan. Vuoden 2003 Taff on ainoa, jossa en ole ollut. Myöhemmin kuulin, että bileiden kommelluksen aiheutti esiintyjäksi kutsuttu Musta Kissa -niminen domina Tallinnasta. ”Se lähinnä ratsasti orjalla ja vähän läpsi sitä”, P.A.G.A.N. totesi. ”Esityksen jälkeen se sitoi orjansa tolppaan ja unohti siihen.” Henkilökunta vapautti orjan ja joutui antamaan hänelle ensiapua. Näin TAFF otti ensimmäisen askeleen kohti kansainvälisiä esiintyjiä.

Rahaa, pelkkää rahaa

Seuraavana vuonna olin jo yleisön joukossa. Sen pidempään en pystynyt pysymään poissa. Tapasin Mortimerin, joka kertoi minulle, mikä oli muuttunut. Ihmiset olivat alkaneet vaatia rahaa. Alkuperäinen idea oli, että kaikki tehdään talkoilla eikä kenellekään makseta mitään järjestäjistä deejiisiin, esiintyjistä tekniikkaa hoitaviin henkilöihin. Nyt piti jakaa jo markkoja, että saatiin esityksiä.

Tästä alkoikin sitten loputon korvausten maksamisen epämääräinen politiikka. Bileissä, joissa tavoitteena on alhaiset lippuhinnat ja jotka kuitenkin kustannetaan lipputuloilla, ei irtoa suuria summia palkkioihin. Tästä on sitten väännetty, mitä voidaan maksaa ja mikä on kohtuullista. Taff todennäköisesti maksaa paremmin kuin muut, mikä ei ole koko skenen kannalta hyvää politiikkaa. Senkin toisaalta ymmärtää, etteivät samat ihmiset jaksa loputtomiin heittää esityksiä tai soittaa levyjä kulukorvauksia vastaan. Ei tässä skenessä loputtomasti mahdollisia esiintyjiä ole.

Bileissä tapasin myös Ancelikhin, joka oli pukeutunut kumiseen lentoemännän pukuun. Hän keräsi ansaittua huomiota. ”Tää on vain pintaa”, hän sanoi. ”Pelkkää rahaa, ei tällä ole mitään merkitystä.”

Ancelikh oli saanut asun lahjana asiakkaalta Japanissa. Hän työskenteli Tokiossa fetissibaarissa. Hänen työkuvaansa kuului seurustelu asiakkaiden kanssa. Keskusteleminen, ei muuta, ei dominointia. Asiakkaat eivät saaneet tulla tiettyä etäisyyttä lähemmäksi. Hänellä oli asun ostanut ihailija mukana.

Pääesiintyjänä oli japanilainen ammattidomina ja orjana suomalainen mies. Ancelikh totesi, että siinä kohtasivat itä ja länsi, nuori ja vanha, nainen ja mies. Parin intensiteetti oli hyvä, mutta kuritus äityi rajuksi. Domina potki miestä sidottuihin kiveksiin. Minun teki jo pahaa. Tämäkin domina unohti orjansa esityksen jälkeen lavan reunalle. Myöhemmin kuulin, että miehen toinen kives oli vaurioitunut. Tästä käytiin kova polemiikki jälkeenpäin, mutta orja otti vastuun itselleen. Domina ja hän olivat jo aiemmin kesällä viettäneet aikaa yhdessä, ja show noudatti samoja orjan antamia rajoja kuin yksityiset sessiot.

Jälki-istunto

Seuraavana kesänä minua pyydettiin vetämään seminaari, jota ei ollut järjestetty kahteen vuoteen. Minä suostuin. Semppa järjestettiin peräti kaupunginkirjastossa, mikä tuskin olisi onnistunut alkuvuosina. Seminaarista jäi mieleen erityisesti Nalle Virolainen, joka puhui omakohtaisen kokemuksensa kautta fetisismin ja sadomasokismin kehittymisestä ja ilmenemisestä parisuhteessa. Toinen alustus, joka jäi mieleen, oli Belle Modesten toisen perustajan Mari-Pilvi Junikan puheenvuoro korseteista.

Bileiden teemana oli jälki-istunto ja julisteessa esiintyi tuhma koulutyttö, johon tutustuin bilejärjestelyissä. Lakshmi oli suunnitellut ja toteuttanut julisteen ja käyttänyt jopa omaa kuvaansa siinä. Hän osoittautui kurinalaiseksi työmyyräksi ja me teimmekin pari vuotta yhteistyötä Taffin eteen, kunnes hän muutti ulkomaille. Minä kysyin häneltä kerran, miksi me teemme tätä, kun ei tämä ole edes hauskaa, vaan ihan vitun stressaavaa. Hän sanoi, että kai se johtuu pätemisen tarpeesta. Saattaa olla. Ainakin me kumpikin luulimme, että juuri meidän oli pakko hoitaa asiat. Ylikorostunut velvollisuudentunto, sanon nyt.  Sitä ei vaan osaa jättää tekemättä, antaa asioiden olla ja katsoa, miten kaikki menee pieleen. On pakko tehdä hyvin ja paikata muiden jättämät laiminlyönnit.

Näissä ja edellisissä bileissä oli päädytty palkkamaan julkkis juontajaksi. Tarkoitus oli ilmeisesti seksiin liittyvien julkkisten avulla saada tapahtumalle lisähuomiota. Nyt siis maksettiin jo juonnosta. Sinä kesänä työn hoiti Rakel Liekki, joka tunnetaan seksityöläisenä. Hän hoiti duunin asiallisesti, mutta edellisenä vuonna lavalla yritti esiintyä rajusti Suomen ensimmäinen julkisuuteen tullut ammattidomina Veronica. Lähinnä se meni huutamiseksi ja kiroilemiseksi. Raakelin kuva oli City-lehdessä bileiden yhteydessä. Minulle jäi arvoitukseksi, mitä mainosarvoa on sillä, että pornosta tunnettu henkilö mainostaa kinkybileitä. Nämähän ovat kuitenkin eri asia kuin seksimessut. Ymmärtääkseni.

Kinkypäivä Tampereella

2000-luvun puoliväliin tultaessa skene oli vakiintunut. Yhdistykset järjestivät bileitä kukin omalla vuorollaan. Lahdessa oli yritetty järjestää suurempia bileitä, mutta se ei kantanut. Poriin oli ilmaantunut Caruselli, joka toimi käsittääkseni paikallisesti. Pohjoinen ulottuvuus saatiin 2006, kun Ouluun ilmaantui omaa toimintaa. Helsingissä oli järjestetty kahdet PervParkit, joiden takana ei ollut yhdistystä. Tuntematon maa sai rinnalleen uuden portaalin Leikkikehän, joka tarjosi Tuntematonta enemmän mahdollisuuksia ihmisten tutustumiseen.

Kesällä 2006 ilmestyi Taru Höykinpuron toimittama kirja ”Kivun kauneus”, joka sisälsi lyhyitä omaelämäkerrallisia tarinoita sadomasokismiin ja fetisismiin liittyen. Taru sai kirjasta Vuoden Kinkyteko -palkinnon myöhemmin yöllä. Teoksen virallinen julkistamistilaisuus oli Helsingissä ja toinen seminaarin muodossa Tampereella.

Seminaarissa puhui myös Sofi Oksanen, joka saapui paikalle myöhässä ja käveli ovelta suoraan lavalle puhumaan. Minä kävelin rinnalla ja briiffasin tilanteen. Hän kirjoitti silloin näytelmää, johon perustuva romaani voitti myöhemmin Finlandia-palkinnon. Seminaarin lisäksi toteutui näyttely, joka ei ollut Taff-organisaation aikaansaama, vaan Tipan oma projekti, joka sattui onnekkaasti samaan aikaan bileiden kanssa. Näytteillä oli Qumman valokuvia, mikä natsasi sopivasti sempan kanssa, sillä Qumma oli siellä puhujana. Hän äityi pitkään omakohtaiseen tilitykseen fetissikuvaamisesta ja sen suhteesta itseensä. Se oli yksi parhaista kaikkien seminaarien puheenvuoroista.

Qumma sai fetissi-kuvistaan Vuoden Kinkyteko -palkinnon seuraavana vuonna. Tuolloin kiertopalkinnon yhteyteen oli liitetty henkilökohtainen palkinto, joka ei ollut MiaQ, joka tarttui kiertopalkintoon verkkosukistaan, vaan Nalle Virolaisen kiviteos. Qumma irrotti MiaQ:n ja totesi, että hän oli itsekin kiinnostunut kivien maalaamisista, ja Nallen palkinto oli erityisen mieluinen. Henkilökohtaisesta palkinnosta piti tulla traditio, mutta eipä tullut.

Vuoden 2006 bileisiin oli saatu ulkomaalainen esiintyjä. Suka Off oli puolalainen performanssi- ja videotaidetta tekevä ryhmä. Heidän kanssaan oli sovittu, että heidät spiikataan lavalle, mutta he menivät sinne omin päin ennen kuin esiintymisen piti alkaa. Yhtäkkiä alkoi vain kiertää huhu, että lavalla tapahtuu jotain. Esitys sisälsi neulotusta, sitomista ja jotain eritteiden kanssa touhuamista. Minä en siitä hirveästi innostunut, vaikka oli se ammattitaitoisesti tehty. Esitys päättyi samoin kuin alkoi. Esiintyjät ryömivät lavalta yleisön joukkoon ja katosivat. Siinä hieman ihmeteltiin Rsykeen puheenjohtajan Remelin kanssa, että loppuiko se nyt. Kai se loppui. Remeli meni lavalle kertomaan, että se oli sitten pääesiintyjä Suka Off, joka siinä tuli ja meni. Jälkeensä he jättivät käyttämänsä neulat ja oksennuksensa.

Näyttelyn, seminaarin ja bileiden kokonaisuutta markkinoitiin lehdistölle ja yleisölle otsikolla ”Vietä kinkypäivä Tampereella”. Siinä olikin ohjelmaa aamusta (näyttely) iltapäivään (seminaari) ja levon jälkeen yöhön (bileet). Erittäin hyvä sapluuna. Bileiden nimi oli ”Fist and Shout”. Minä en muista, mitä sillä tavoiteltiin, mutta Lakshmi teki mielestäni Taffin historian parhaan julisteen.

Sinä kesänä törmättiin siihen tosiasiaan, että Rsykeen resurssit eivät riitä Taffin kokoisen tapahtuman järjestämiseen. Aktiiveja ei ollut riittävästi, ja käytössä olevista aktiiveista alkoi virta hiipua. Tampereen ulkopuolisten apu oli myös vähentynyt, mikä saattoi johtua meistäkin. Ei pidetty yhteyttä. Muistan kokouksen, jossa Remelin ja Remenoman kanssa tultiin siihen tulokseen, ettei näillä eväillä pystytä ensi vuonna järjestämään bileitä. Päätettiin, että jätetään Taff väliin, jos ei löydy uutta porukkaa. Siinä päätöksessä olisi pitänyt pysyä.

 




Kommentoi ensimmäisenä

Kirjoita kommentti
  • Ole hyvä ja pidä viestin aihe sopivana artikkeliin.
  • Asiattomat viestit tullaan poistamaan.
  • Älä käytä aineistoa lisänä sivuillasi. Materiaali tullaan siirtämään tarvittaessa.
  • Päivittämällä/Refresh selaimen saat uuden turvakoodin näkyviin, jonka kirjoitettua voit taas painaa Lähetä nappia.
  • Huomio että edellä oleva toimenpide tarvitsee tehdä vain jos kirjoitit väärän turvakoodin.
Nimi:
Kommentti:



Koodi:* Code

Powered by AkoComment Tweaked Special Edition v.1.4.6
AkoComment © Copyright 2004 by Arthur Konze - www.mamboportal.com
All right reserved

Viimeksi päivitetty ( 07.12.2009 )
 
< Edellinen   Seuraava >