Kansalaiset, medborgare! Nyt se on viimeinkin täytetty toteen. On julkaistu kinkyyttä käsittelevä kotimainen romaani, joka on myös kaunokirjallisesti ansiokas. Kaj Korkea-Ahon Punainen huone (Röda rummet) on sulaa lukunautintoa ensisivuilta alkaen. Korkea-ahon kieli- ja tilannekuvat ovat riemastuttavan tarkkanäköisiä, ja synkkiinkin hetkiin kietoutuu paikoin jopa Antti Holmamaista kujeilua. Hyvän maun rajoilla ei kuitenkaan keikuta hetkeäkään: Korkea-ahon kerronta on hallittua…
Kuvataiteilija Minna Havukaisen videoteos tuo kinkyydestä esille sen, mikä usein jää käsittelemättä
On aika puhua asioista sen enempää alleviivaamatta.”
Turun Wäinö Aaltosen museon Spektri-näyttely on seksuaalisuuden monimuotoisuuden ilotulitusta. Yksi näyttelyssä esillä olevista töistä on kuvataiteilija Minna Havukaisen BDSM-aiheinen videoteos Puutarha.
“Ajatuksena on ollut tuoda kinkyyttä esille tiettäväksi, kohdattavaksi. Tuoda nähdyksi paitsi teoksessa olevat inspiroivat, rohkeat ihmiset, myös kinkyt yleensä. “
Henkilökuva: Revontuli
”Kun Ilona kysyi minulta henkilökuvaa, ajattelin ensin, että ei minussa/minusta ole mitään kerrottavaa, mutta lähes seuraavassa hengenvedossa tajusin, että onhan. Mielipiteitä ja ehkä hieman tietoakin on sekä kinkynä elämisestä että seksuaalisuuden teoriasta. Valmistuin syksyllä seksuaalineuvojaksi ja opiskelen viimeistä vuotta ammattikorkeassa, mutta en vielä ole ihan päättänyt mikä minusta tulee isona.”
Tuntematon maa julkaisee henkilökuvia kinkyyteen liittyvien ennakkoluulojen vähentämiseksi ❤️ Tällä kertaa esittelyvuorossa Revontuli.
Kinky osana omannäköistä arkea
Kinky näyttäytyy monella tavalla ihmisten elämässä, ja se merkitsee erilaisia asioita kokijoilleen. Yhdelle kinky voi olla elämäntapa, toiselle identiteetti ja kolmannelle harrastustoimintaa – tai kaikkia näitä limittäin ja vuorotellen. Yhteistä kuitenkin tuntuu olevan, että kinky tekee elämästä mielekkäämpää.
Johanna Pohtinen kertoo väitöskirja-aineistonsa pohjalta miten Kinky voi esiintyä arjessa.
Henkilökuva: Ilona
Tuntematon maa julkaisee henkilökuvia kinkyyteen liittyvien ennakkoluulojen vähentämiseksi.
Tällä kertaa vuorossa Tuntemattoman Maan kirjoittajayhteisön uusin jäsen: Ilona.
Kolumni: Musiikki (ei) saa soida kinkybileissä
Poikkeusolot ovat ohi ja kinky-tapahtumien järjestäminen on jälleen mahdollista. On aika lähteä pohtimaan millaisia tapahtumia haluamme.
Taustatyyppi ottaa kolumnissaan kantaa musiikin rooliin bileissä.
Kuinka kinkyskene korjataan?
Suomalainen kinkyskene on jo pitemmän aikaa repeillyt liitoksissaan. 20 vuotta vanhat toimintamallit eivät enää päde #metoon jälkeisessä maailmassa, ja toimijakentän hajanaisuus kostautuu kunkin tahon reagoidessa yhteiskunnallisiin muutoksiin kuka mitenkin. Ovet paukkuvat kun ihmisiä eroaa ja erotetaan yhdistyksistä ja yhteisöistä historiallisella tempolla. Monet kokevat ilmapiirin vihamieliseksi ja olonsa turvattomaksi, kun kiusaaminen, häirintä ja jopa suoranainen seksuaalinen väkivalta ovat tapetilla, mutta käytännön konstit vähissä. Mitä millekään muka voidaan tehdä ja kenen pitäisi toimeen tarttua?
Taiteilijaesittely: Häirintää ja kuria
Sinä kysyt, olenko maaninen, kun teoksia on näin paljon. En sanoisi niin, mutta olen rakentanut elämäni taiteen ympärille. Kaikki tukee sitä, että pystyn luomaan mahdollisimman paljon, asumisen tapa, rutiinit, sisustus, kaikki.”
Kinkytaiteilija R kertoo taiteestaan ja omasta polustaan kinkyyteen Tuntemattoman Maan taiteilijaesittelyssä. Teksti: Panu Hämeenaho
Henkilökuva: Aleksi
Nimeni on Aleksi. Muusikkonimeni Aleksandr ja parilla foorumilla Sadeasualeksi. Olen tunnistanut itseni kinkyksi 10.8.2017 alkaen. Päivän parin heitto. Tarkka päivämäärä kuitenkin. Harrastuksiini kuuluu tietokoneet, musiikki, saksan kieli, trampoliinivoimistelu, sisällöntuotanto internetiin. Luonteeni on iloinen, ulospäinsuuntautunut sekä puhelias. Ystäväpiirini on pieni tällä hetkellä. Perheessäni on minun lisäksi viisi muuta henkilöä, neljä sisarusta, kaksi nuorempaa veljeä ja yksi…
Leffavinkki: The Duke of Burgundy
The Duke of Burgundy on romanttinen draama, joka kertoo kahden hyönteistutkijan, Evelynin ja Cynthian, kinkystä parisuhteesta. Tämän enempää pätkästä ei voikaan sanoa ilman lieviä spoilereita. Ohjaaja Peter Stricklandille tyypilliseen tapaan kerronta on hitaasti ja hienovaraisesti avautuvaa; alussa pariskunnan valtaleikki näyttäytyy aivan tavallisena palvelijan ja emännän työsuhteena. Alkukohtauksen asetelma toistuu useita kertoja paljastaen aina hieman enemmän…