Tuntemattoman Maan arkistoissa on muutamia mainioita vuosina 2000-2013 kirjoitettuja tekstejä. Osa jopa maanmainiota. Näistä mielenkiintoisimpia julkaistaan uudelleen Kaapin kätköistä -sarjana. Aloitamme tutustumalla Karhukulttuuriin. Ja nyt ei puhuta metsien mesikämmenistä, vaan miehisistä miehistä ja heidän ystävistään.

Aihetta on myöhemmin käsitelty myös valtamediassa ainakin Keskisuomalaisessa ja Yleisradiossa.

https://yle.fi/uutiset/3-8166869

https://www.ksml.fi/teemat/2533304

Tuntemattoman Maan teksti on auttamattomasti vanhentunut. Esimerkiksi tekstissä mainittu Suomen Karhut Fin-Bears r.y on hävinnyt ainakin internetistä. Ajankohtaista tietoa toiminnasta löytyy verkko-osoitteesta: Bear With Us Helsinki

Tuntematon Maa ottaa kiitollisuudella vastaan kaiken aiheeseen liittyvän materiaalin. Jos sinulla on tietoa karhuilusta ja haluat jakaa kokemuksesi haastattelun muodossa tai vaikkapa itse kirjoitetulla tekstillä, ota meihin yhteyttä sähköpostitse toimitus (at) tuntematonmaa.net.

Tämä jaarittelusta ja taustoituksesta. Tervetuloa varsinaisen tarinan pariin.

Nuo maanmainiot pörröturkit – kotoinen karhuparaati

Suomalaisissa metsissä ja kaupungeissa on viime vuosina kuulunut iloista murahtelua. Syy tähän löytyy kansainvälisen karhukulttuurin rantautumisesta pohjoisille leveysasteillemme. Mutta mistä oikein on kyse? On aika paiskata reilusti mesikämmenen tassua, ja katsoa mitä karhuilu pitää sisällään. 

Tuntemattoman Maan toimitus tapasi tamperelaisessa katukahvilassa Timon, karhuryhmäaktiivin. Rupattelimme pitkän tovin ja havaitsimme iloksemme, että hänen edustamansa karhut ovat varsinaisia halinalleja… 

Mistä ja koska karhuryhmät ovat saaneet alkunsa, ja miksi?

Karhuryhmien alku sijoittuu 1980-luvun alun Yhdysvaltoihin. Homoseksuaalisten miesten alakulttuurissa vallitsevina kauneusihanteina olivat tuolloin lähinnä nuorehkot, karvattomat ja hoikat miehet ja ns. kloonit eli farkkuasuiset, viiksekkäät, trimmatut miehet, sekä lihaksikkaat Tom of Finland-tyyliset nahkamiehet. Kaikki homot eivät koskaan ole pystyneet, eivätkä edes halunneet täyttää tällaisia stereotyyppisiä käsityksiä miehisestä kauneudesta tai seksikkyydestä. 

Karhuilulle oli siis sosiaalinen tilaus?

Kyllä. Miehet, jotka poikkesivat ajatusmaailmaltaan ja ulkomuodoltaankin näistä yleisistä kauneusihanteista, alkoivat pitää omia pienimuotoisia kotibileiden tyyppisiä kokoontumisiaan ja vähitellen ryhmä kasvoi, verkostoutui ja järjestäytyi suuremmaksi osakulttuuriksi ja liikkeeksi. Karhuilun Eurooppaan rantautumisesta minulla ei ole ihan tarkkaa käsitystä, mutta se ajoittunee johonkin 1980-luvun puoliväliin tai sen loppuun, jolloin karhuliike muutenkin oli jo saavuttanut lähes kaikki mantereet. 

Suomessa, Turussa perustettiin ensimmäinen karhuryhmä 90-luvun puolivälissä ja heti sen jälkeen Helsingissä. Myöhemmin, pari vuotta sitten aloittivat Vaasan ja Kuopion ryhmät toimintansa ja vajaa vuosi sitten Tampere ja Oulu. 

Millainen on karhuryhmien perusajatus?

Karhuryhmien perusajatus on tarjota osallistumismahdollisuutta yhteiseen toimintaan samanhenkisten miesten kanssa. Karhuryhmissä jokaisella on oikeus olla oma itsensä, ja olla ylpeä siitä. 

Mielestäni karhuajatuksessa kiteytyy myös tietynlainen vastarinta yhteiskunnassamme vallitsevia ahtaita ja hyvin kapea-alaisia kauneusihanteita vastaan. Karhuryhmässä mies saa olla sellainen kuin on, saa haista hielle, olla karvoja, vatsaa, kalju ja muutenkin oma itsensä reilulla, rehellisellä ja miehekkäällä tavalla. Ylipainoakaan ei tarvitse hävetä, päin vastoin, karhuryhmistä löytyy miehiä, jotka pitävät tosi isoistakin pullukoista. 

Tuohan kuulostaa tosi mukavalta ja leppoisalta. Tulee mieleen karhuryhmien esikuvat, eli ne aidot mesikämmenet…

Juu. Karhu on symbolina ja osakulttuurin keulakuvana hyvin voimakas ja moni-ilmeinen olento. Karhu on eläimenä lämminhenkinen ja leppoisa, mutta myös kookas ja erittäin voimakas fyysisesti. 

Karhua on myös pidetty alkuperäiskansojen keskuudessa ihmisen sukulaisena ja tämä uskomus on ollut osa kaikkien pohjoisten alueiden kansojen luonnonuskontoa. Karhu on ollut esimerkiksi Siperian ja Pohjois-Amerikan kansoille voimakas ja tärkeä toteemieläin, jota on kunnioitettu ja pidetty pyhänä. 

Tukevia, karvaisia ja parrakkaita miehiä kuvailtaessa on yleiskielessäkin käytetty usein adjektiivia “nallekarhumainen”. Esimerkiksi lasten pehmonallethan ovat hyvin pehmeitä, mukavia ja turvallisia sekä erittäin halittavia otuksia, niin kuin karhumiehetkin. 

Entä millaisille henkilöille karhukulttuuri sitten sopii? 

Karhuryhmät on suunnattu kaikille asiasta kiinnostuneille homo- ja biseksuaalisille miehille. Täytyy korostaa vielä, että Karhuryhmiin on ikäraja. Toimintaan osallistuvien täytyy ehdottomasti olla täysi-ikäisiä. Mutta yläikärajaa ei ole. Karhumies saa olla niin vanha kuin mahdollista! 

Karhuilun kohderyhmä on siis periaatteessa, ja ilmeisesti käytännössäkin aika laaja. Onko edes olemassa “tyypillistä” karhukulttuurin edustajaa? 

Mielestäni ihan tyypillistä karhu-osakulttuurin edustajaa ei voida nimetä, koska karhuilussa ei ole mitään määriteltyjä tai tarkkoja kriteereitä siitä miltä pitäisi näyttää tai minkälainen pitäisi olla. 

Karhumaista miestä ajatellessani minulle tulee mieleen tietysti se, mikä oma assosiaationi on. Se on minun näkemys, sitä minkälaisena minä näen karhumiehen. Jonkun muun näkemys on varmasti toisenlainen ja niin pitääkin olla. 

Yleensä kun puhutaan karhumaisista miehistä (huom. yleensä) sillä saatetaan tarkoittaa tukevaa, karvaista, parrakasta vanhempaa, keski-ikäistä miestä. Tämä ei kuitenkaan ole karhumaisuuden ainoa ilmenemismuoto. Karhuryhmissä on monenlaisia, kaiken kokoisia ja -ikäisiä miehiä. 

Karhuryhmissä on miehiä jotka ovat isoja, vanhempia, karvaisia ja pitävät kaltaisistaan. On myös nuorempia, hoikkia miehiä jotka pitävät vanhemmista isoista äijistä. Ja vanhempia lihavia ukkoja jotka pitävät nuorista hoikista miehistä. Lisäksi karhuryhmissä on kaikenlaisia muita miehiä, jotka jollakin tavalla tuntevat kuuluvansa viiteryhmään, joko henkilökohtaisten mieltymystensä vuoksi tai muuten vaan tykkäävät karhujen miehekkäästä ja rennosta meiningistä. 

Karhukulttuurin nykytilanne vaikuttaa kaikesta päätellen aika hyvältä. Entäpä tulevaisuudennäkymät?

Karhuosakulttuuri on jatkuvasti vain kasvanut ja saavuttanut jo kaikki mantereet. Kyse on siis todella suuresta liikkeestä, ja uskon sillä olevan vähitellen vaikutusta myös yleisiin asenteisiin. Ehkä jonain päivänä vielä voin kävellä käsi kädessä kadulla elämänkumppanini kanssa, joka on parrakas, isovatsainen ja minua parikymmentä vuotta vanhempi. 

Suomessa kasvu on hidasta, mutta toivottavasti pystyisimme saavuttamaan vähintään tiedon tasolla kaikki, jotka mahdollisesti olisivat kiinnostuneita osakulttuuristamme. Suomen karhuliike alkaa pikkuhiljaa vakiintua, olemme rekisteröityneet järjestöksi ja sitä kautta pystymme tulevaisuudessa toimimaan näkyvämmin ja järjestäytyneemmin. 

Karhut ovat todellakin lähteneet ryminällä pesistään. Näin laajan toiminnan myötä on varmaankin syntynyt myös aimo annos erilaisia julkaisuja. Onko sinulla tietoa näistä?

Suurin osa karhukulttuuria käsittelevästä materiaalista taitaa olla sisällöltään aika pornografista. Hihi. 

Löytyy tietysti ihan asiapitoisia kirjojakin, esim. Les Wrightin Bear Book 1 ja 2, jotka ovat todella hyviä ja syvääluotaavia analyysejä ja tutkimuksia karhukulttuurista. Näitä kirjoja saa tilattua helposti esimerkiksi Amazon.comin kautta. 

Lehtiä on paljon; esim. Bear, Bulk Male, American Bear, Fat Angel Times yms. Netin kautta saa tilattua kaikkia ja kyseisillä yrityksillä on myös netissä omat portaalinsa, joissa on kaikenlaista, lähinnä karhupornoa, mutta myös henkilökohtaisia ilmoituksia, on-line videota, uutisia yms. 

Netti on muutenkin karhuilussa mielestäni oikea aarrearkku, valtavat määrät löytyy kaikenlaista materiaalia Karhujen perässä surffailun voi aloittaa vaikka (linkki poistetttu, se johtaa nykyisin tietoturvariskejä sisältävälle sivulle) sivulta, sieltä löytyy lisää linkkejä. 

Videoita tekevät esim. Maximum Density Productions, Brush Creek Media, Pr. Simons productions ja eurooppalaisen Fat Angel Times-lehden tuottajat. Kaikista löytynee lisätietoa netistä. 

Erittäin hyvä tapa aloittaa tutustuminen karhukulttuuriin on tietenkin tulla mukaan toimintaan. Suomessa on jo todella monella paikkakunnalla omat karhuryhmänsä, joihin voi ottaa yhteyttä aluksi vaikkapa sähköpostitse. Ryhmien kokoontumisissa käy jo nyt aika mukavasti porukkaa, ja uudet jäsenet ovat aina tervetulleita. Rohkeasti vaan! 

Suomalaiset karhuryhmät yhteystietoineen:

Suomen Karhut Fin-Bears r.y (Tämän yhdistyksen toiminta näyttää päättyneen. Yhdistyksen verkko-osoite vie nykyisin tietoturvariskejä sisältävälle sivulle. Ajankohtaista tietoa vaikuttaisi löytyvän osoitteesta: Bear With Us Helsinki‘)

Karhusanastoa 

Chubby= pullukka, iso mies 

Superchub= valtavan iso ja pyöreä mies 

Chaser= pullukoiden jahtaaja, eli isomahaisista äijistä pitävä 

Daddybear= yleensä vanhempi, karismaattinen ja harmaapartainen karhu 

Cub= karhunpentu, vanhemmista karhuista pitävä nuorempi mies 

Woof= amerikkalaisten karhujen lanseeraama huudahdus toiselle karhulle, esim. kadulla 

Pöppö= muinaissuomalainen nimitys karhu-eläimelle, nyk. Vaasan karhuryhmän perustajien lanseeraama nimitys seksikkäälle, isomahaiselle ja karvaiselle ukolle.