Taiteilijaesittely: Häirintää ja kuria

Teksti: Panu Hämeenaho

”Sinä kysyt, olenko maaninen, kun teoksia on näin paljon. En sanoisi niin, mutta olen rakentanut elämäni taiteen ympärille. Kaikki tukee sitä, että pystyn luomaan mahdollisimman paljon, asumisen tapa, rutiinit, sisustus, kaikki.

Luovat ihmiset usein ovat aika itsekeskeisiä. Toisaalta muotokuvissa tärkeintä en ole minä vaan malli, toisen ihmisen kohtaaminen.”

Ulkopuolella on Ulkopuolella

R:n tausta kertoo paljon siitä, miksi hän tekee sellaista taidetta kuin tekee.

”Kasvoin 1980-ja -90-luvuilla pienessä kaupungissa, alas ajettua kerran elävää maaseutua. Työttömyys, alkoholismi ja mielenterveysongelmat kukoistivat. Täysjärkiset ihmiset muuttivat pois, ja sinne jäi mitä jäi. Alueella oli paljon kyttäämistä ja vakoilua, seksuaaliset poikkeamat herättivät laajaa juoruilevaa mielenkiintoa. 

”Sosiaalinen kontrolli oli todella voimakas. Kun olit ulkopuolella, olit todellakin ulkopuolella. Eräs kylähullu käytti kesällä pipoa, ja se ravisutti koko kylän järjestystä. Se oli pyhäinhäväistys. Negatiiviset tunteet ja pahoinvointi vallitsivat henkistä ilmapiiriä. Naapurikaupungissa esimerkiksi oli liikennevalot mutta meillä ei. Kademieli oli valtava.”

Varhaisia vaikutteita

Näissä olosuhteissa R:n varhaiset innoittajat olivat tavalla tai toisella poikkeuksellisia hahmoja. Aikana ennen internetiä kaupunginkirjasto oli liki ainoa paikka, josta pikkukaupungin kasvatti saattoi löytää erikoista materiaalia.

”Kun Tom of Finland-kirja ilmestyi ja nimi tuli tunnetuksi, olin yläasteella. Menimme joukolla kirjaa lukemaan kirjastoon, siellä se oli saatavilla. Huumorilehti Pahkasiassa oli hyviä juttuja. Kalervo Palsan sarjakuvat tekivät suuren vaikutuksen”, R muistelee. 

Esimerkkeinä Palsan sarjakuvatuotannosta voidaan mainita vaikkapa Suolistorunkkaus, kahden sivun sarja jossa mies kaivaa sisäelimiään yksitellen auki leikkaamastaan vatsasta ulos ja onanoi niillä, ja Korkeajännitys-parodia Battler Britton: Operaatio proteesi. Sarjakuvassa seurataan toisen maailmansodan erikoiskommandomiesten ryhmää, joka hyökkää yön pimeydessä vihollisen asemiin ja ottaa näiltä niin paljon suihin, että vihollinen uupuu täysin eikä jaksa taistella.

”Etenkin Myrkky-lehti oli käänteentekevä kokemus. Toivomani joululahja oli aina Myrkyn vuositilaus. Teinille sopivaa huumoria. Itse en kyllä silloin vielä piirtänyt lainkaan.”

Ulkopuolisuus ei ole valinta

Pikkupaikkakunnan ahtaassa ilmapiirissä R oli aina vääränlainen ihminen.

”Siihen aikaan autismin kirjosta ei tiedetty oikeastaan mitään. Ihmiset vain olivat pahoja ja tekivät väärin, jos eivät olleet kuten muutkin. En valinnut ulkopuolisen roolia. Olisin halunnut noudattaa sääntöjä, mutta en koskaan ymmärtänyt niitä. Tämä on yksi syy siihen, miksi pidän kinky-ihmisistä. Autismin kirjoa näkee paljon.”

R:n mukaan paikallisessa koulumaailmassa väkivalta oli vastaus kaikkeen. Ala-aste vielä meni, erilaisuutta siedettiin, mutta yläasteella kiusaaminen yltyi niin pahaksi, että elämä kävi liian vaikeaksi.

”Lahjoin paikallisen koviksen tietokonepelillä pelottelemaan kiusaajia, sain vähän liikkumatilaa. Ei minusta edelleenkään pidetty mutta ihmiset eivät enää pahoinpidelleet minua, sekin on jotain, ”R nauraa.

Lukiossa outoa kaveria siedettiin taas vähän paremmin. R koetti olla kuten muut, ostaa muotivaatteita ja sulautua joukkoon. Turha vaiva. Paikkakunnalla nousi noihin aikoihin vahva alakulttuuri, joka tarjosi uutta sosiaalista tilaa, omilla tavoillaan ulkopuolisien ihmisten kanssa. Elämää helpotti esimerkiksi hengailu pelätyn kaverin kanssa. Pikkukaupungissa sosiaalista pääomaa oli tuntea ihmisiä, jotka olivat fyysisesti uhkaavampia kuin vastapuolella.

Joka tapauksessa lukioaikaan päättyivät R:n yritykset olla sellainen kuin sosiaalisten normien mukaan pitäisi olla.

”Jos ei ole kuten muut, on turha yrittää.”

Perusnörtistä häiriköksi

R ei aikonut taiteilijaksi. Tietokoneet eivät olleet 1980-luvulla vielä mikään suuri juttu, eikä niiden potentiaalia ymmärretty, joten kiinnostuessaan niistä R poikkesi taas kerran muista.

”Minusta piti tulla perusnörtti. Ensimmäinen koneeni oli 1985 ostettu Sharp MZ 731. Pelejä ei juurikaan ollut, piti itse opetella tekemään niitä. 12-vuotiaana ohjelmoin seikkailupelejä. Paremmalla tietokoneella en olisi nähnyt sitä vaivaa vaan vain pelannut.” 

Reitti alan opintoihin oli kuitenkin tukossa. 

”En tehnyt läksyjä tai muutenkaan motivoitunut mistään, eikä ilman pitkää matematiikkaa ollut mitään asiaa lukemaan tietojenkäsittelytiedettä.”

Vaikka taitelijaksi ryhtyminen ei käynyt edes mielessä, kiinnostus kuvataiteeseen on sekin kouluaikojen perua. R kertoo hyvästä kuvaamataidonopettajasta, joka innosti häntä häiriköimään, taiteella.

”Ymmärsin, että kuvataide on huijausta. Tursotin maalia paperille. Se oli rumaa, mutta minusta modernia taidetta, ja kävin ripustamassa näitä paikkoihin joihin niitä ei saanut ripustaa ja josta niitä ei saanut pois. Muutaman ystävän kanssa teimme sarjakuvia vuorotellen, ruutu kerrallaan, väkivallasta, seksistä, rasismista, seksuaalisista poikkeamista jne. Kilpailimme sillä, kuka keksi törkeimmän ja kielletyimmän jutun.”

”Seksuaalisuus oli tässä pohjana. Se vetosi minuun. Huomasin, että ihmiset suhtautuvat irstaisiin aiheisiin kiinnostavan kaksijakoisesti, yhtä aikaa innostuen ja inholla.”

En katso naista himoiten

1990-luvun puolivälissä R hyväksyttiin taidekouluun. Muutto toi elämään ennen kokematonta vapautta. Suuremman paikkakunnan anarkistipiirit ja muut alakulttuurit tarjosivat sosiaalisesti rikkaamman ympäristön.

”He olivat minusta paljon vapaampia ihmisiä kuin taidepiirit. Siellä on paljon sääntöjä. Parikymppisenä ei sietänyt määräilyä ja sääntöjä, niitä aloin rakastamaan vasta myöhemmin.

Edessä oli kuitenkin vielä suurempi käänne.

”Kyse on vaikuttavasta tapahtumasta. Koetin tehdä vaikutusta paikallisiin naisiin, mutta epäonnistuin lähes aina. Ihmiset olivat vääriä, kieli oli väärä, jatkuva hylätyksi tuleminen turhauttavaa. Tulin siihen tulokseen, että jos seksuaalisuus ei onnistu, etsitään jokin yhteisö jossa saa palkinnon siitä, että seksiä ei ole. Koetin Hare Krishnaa, mutta se ei onnistunut koska he vaikuttivat olennaisesti Helsingissä, liian kaukana.”

Kotipaikkakunnalla toimi uuskarismaattinen, hurmoshenkinen liike.

”Läksin vahvan yhteisön mukaan. Autistina otin kaiken liian kirjaimellisesti. Kun Jeesus Vuorisaarnassa sanoo, että jos naista katsoo himoiten on jo tehnyt huorin hänen kanssaan, päätin että en sitten katso. Se ei ollut minulle vertauskuva vaan käytännön asia. Seksiä ei edes ajatella kuin avioliitossa. Onnistuin itsekurissa niin hyvin, että jopa herätin itseni jos uni alkoi johtaa sopimattomaan suuntaan.”

”Pervotaitelija minussa tukahtui. Tein muotokuvia, sinänsä se sujui. Tein tilaustöitä, pidin paljon näyttelyitä, myynti oli hyvää. Sain hyviä arvosteluja Helsingin Sanomia myöten jo kouluaikana. Mutta myin sieluni.”

R kertoo huomanneensa, että monissa pervoelämäkerroissa on vaihe, jossa seksuaalisuus on tavalla tai toisella tukahdutettu. Hänellä itsellään prosessi meni niin, että kun seksuaalisuus lopulta pääsi vapaaksi, se tuli tavallaan infantiilina, ”Sellaisena kuin se olisi pitänyt olla teininä”, hän sanoo.

R vietti herätysliikkeen piirissä 10 vuotta.

”Aika monta vuotta elämästä. Taiteilijana kehittymisen kannalta pääosin merkityksetöntä aikaa. Itseäni en löytänyt, mutta suhteeni selvittäminen uskonnollisiin kysymyksiin oli minulle tärkeää. Käytin siihen vain aivan liikaa aikaa. ”

Pervopiireihin

”Asetuin suuren kaupunkiin ja tutustuin ihmisiin. Siellä oli mukavia pippaloita, yhtä aikaa kinkyä ja nörttiä. Oli kaikenlaisia tempauksia, alastomia kulkueita öisessä puutalokaupunginosassa ja sellaista. Ilmaista viinaa myös. Oikea meininki uskiskuvioiden jälkeen.”

Näissä ympyröissä R:lle suositeltiin myös keskisuomessa järjestettäviä kinkybileitä.

”Että jos todella rietasta menoa kaipaat. Silloin asia jäi, mutta myöhemmin muutin paikkakunnalle ja tuttu kaveri oli yhdistyksen jäsen.”

”Arkailin aikani. Tässä vaiheessa tein eroottista taidetta nettiin, ja niin lopulta menin netti-vaniljapornotaitelijana bileisiin, piirustuslehtiö mukana. Oli tietysti tärkeää ettei kasvoja näkynyt tai niitä ei voinut tunnistaa, mutta sessiokuvista sain vähän rahaakin. Pystyn piirtämään liikkuvaa mallia.”

Myös suomalaisessa kinkyjen keskusteluryhmässä vastaanotto oli hyvin lämmin verrattuna moniin aiempiin torjuntoihin. Yhteydenottoja tuli ja tulee ympäri maata. Ihmiset haluavat R:lle kuvattavaksi, piirrettäviksi tai molempia. R on myös käynyt pitkän oppitien sitomisen kanssa, ja se liittyykin yleensä kuvauksiin.

Online

Kuvataiteessa netillä alkoi olla työssä yhä suurempi merkitys.

”Tämä oli ennen kinkypiirejä. Aikanaan oli yhteisö tumblr. Tein sinne salanimellä eroottista taidetta. Pitkään aikaan katsojia ei juuri ollut, mutta sitten muutamat aika nimekkäät aikuisviihdetähdet alkoivat merkata ja kehua töitäni. Tilanne muuttui, saatoin saada 50 000 notesia yhteen kuvaan. Isot erotic artin tekijät seurasivat minua.

Rahaa suosio ei tuonut.

”Vaikka vastaukseni hintapyyntöihin olivat hyvin maltillisia, kukaan ei ollut valmis lopulta maksamaan juuri mitään. Mutta sain paljon huomiota, esimerkiksi valtavan määrän alastonkuvia. Mukavaa yhteydenpitoa.”

Vuosien kuluessa R on kuitenkin myynyt paljon maalauksia netissä, erilaisten foorumien kautta, pääasiassa erilaisia tilaustöitä. Myynti on suurempaa kuin perinteisiä reittejä, kuten näyttelyitä pitkin.

Taitelijaseura

Kun R muutti vuosikymmen vaihteessa jälleen suuremmalle paikkakunnalle, hän teki jäsenhakemuksen paikalliseen taiteilijaseuraan. Työt eivät kuitenkaan kelvanneet. Seurasta sanottiin, että lähetä uudet työt. Että nämä kertovat vain tilaajasta, eivät mitään sinusta itsestäsi.

”Olen saanut paljon oppia venäläisiltä, ja siellä käsitys niin taiteesta ja taitelijasta kovin eri asia kuin suomalainen. Siellä ajatellaan, että amatööri tekee omakuvia, ammattilainen osaa tehdä kuvia jotka eivät ole itsensä näköisiä. Taiteilija on taitelija kun pystyy tilauksesta tekemään aivan mitä vain eikä tekniikka ole rajoite. Suomessa ajatellaan, että taitelijan pitää tehdä vain omakuvia, samaa sarjaa koko ikänsä, niin että tuotannosta tulee jonkinlainen sielunmaisema-omakuvagalleria.

Uusina töinä R lähetti taitelijaseuraan 80 kuvaa perseestä, kaikki tehty eri tekniikoilla. Niitä oli tarkoitus lähettää sata, mutta perfektionistina hän ei löytänyt niitä arkistoistaan tarpeeksi.

”En tarkoittanut sitä loukkaukseksi mutta sellaisena se varmaankin otettiin. Ja tietysti tämä korona-aika on vaikuttanut; jos olisin voinut tavata kasvokkain, vastaanotto olisi voinut olla ymmärtävämpi.”

R:n mielestä taitelijakenttä on tarpeettoman kaukana isosta yleisöstä. Hän haluaisikin, että taitelija ja kansa olisivat lähempänä.

”Olen perinyt äidiltäni vahvaa itse toimeen tulemisen eetosta. Olen kiinnostuneempi ostavasta yleisöstä kuin taidekentästä, johon en luota. Tiedän tämän olevan ylitulkintaa, mutta minusta tuntuu että säännöt ovat minua vastaan.

Kuri ja hallinta

R:n teoksissa on impressionistisiä sävyjä, vahvoja rinnastuksia ja vastavärejä. Kylmä ja lämmin valo keskustelevat. Kuva voi usein näyttää kaukaa realistiselta, vaikka läheltä katsoen värit ovat luonnottomia, ihmiskasvot voivat olla esimerkiksi sinivihreät. Hän myös panostaa siihen, että kuva puhuisi puolestaan. Teosten nimet ovat hyvin yksinkertaisia ja konkreettisia. Symbolismia, viittauksia antiikkiin tai vastaavaa ei näy.

R:llä on paljon töitä joissa ei ole eroottista saati kinky-elementtiä lainkaan, mutta kun hän puhuu työstään, taide ja kinky tuntuvat koko ajan kietoutuvan yhteen. Tämä liittyy jo siihen, että hänellä on huomattava määrä materiaalia jota ei oikein voi käyttää missään koska niissä on tunnistettavia ihmisiä. R pohtiikin, kenelle perintö aikanaan annetaan ja mitä kukaan voi sillä tehdä.

Joka tapauksessa, kuri on sana joka toistuu usein kun R puhuu työstään.

”Venäläisen perinteen muotokuva on hyvin kurinalainen. Vastoin kuin suomalaisessa opetustyylissä, venäläinen opettaja voi julistaa työn aivan paskaksi  ja piirtää itse suoraan päälle.”

”Minun on paljon helpompi käsitellä esimerkiksi tietoa, että Neuvostoliitossa ei ole yhtään peruskoulunsa suorittanutta, joka olisi huono perspektiiviopissa, kuin suomalaista ’kohteliasta’ tapaa jättää oudoksi koetut ihmiset kutsumatta toista kertaa.”

Kurinalaisuus ja selkeys vaikuttavat olevan myös asioita, joita R arvostaa kinkykohtaamisessa. 

”Väkijoukosta ei tiedä, mitä se tahtoo, enkä minä osaa sääntöjä. Sitomisessa säännöt ja tavoitteet ovat selvät. Selkeä roolitus, ei small talkia.”

Kohtaaminen

R tekee paljon maalauksia jotka perustuvat alun perin sitomis-valokuvaussessioihin. Töissä on kuitenkin runsaasti myös muotokuvia ilman eroottisia elementtejä. Töitä läpi käydessä silmiin pistävät myös runsaat eläinmotiivit, kissoja on paljon.

”Olen verrannut sitomista koiran silittämiseen. Eläin kohdataan fyysisesti, ilman ennakko-oletuksia tai ennakkoluuloja. Eläinkuvat on helppoja ja tuottoisia, tilaustöitä, rentoa, vapauttavaa, eikä lainkaan arvostettua. Ihmisiä taas helposti mielistelen liikaa, ja se vaikuttaa lopputulokseen.

”Ihmisten kanssa luottamus on tärkeintä. Olen tehnyt paljon alastonmalleja, eikä riisuminen ole vaikeaa. Sen sijaan kun mennään pidemmälle, vaikkapa kun malli masturboi edessäsi, luottamuksen on tarpeen olla astetta korkeammalla. Ja malleja ei tietenkään saa hyväksikäyttää, huonon maineen saisi helposti ja oikeutetusti. Jos malli lähentelee minua, lähden usein mukaan, mutta minä en koskaan itse lähentele mallia. Se on ehdoton sääntö.”

”Alussa on kovasti innokas kokeilemaan kaikkea ja halukas tulkitsemaan vastapuoli kiimaisemmaksi kuin on. Siinä vaiheessa helposti polttaa näppinsä ja sen toisenkin.”

”Kun kohtaan mallejani, taitelijana minua motivoi se, että haluan tehdä malliin vaikutuksen. Kuvaamisen jälkeen sitä on täynnä kiihkoa että nyt tulee hieno kuva. Sitten tulee pudotus, että mitä minä sillä vaikutuksella teen. Syntyy tilanne jossa kumpikin tuntee että, tästä pitäisi tulla jotain hienoa, mutta mitä? Motivaatio voi romahtaa. Ammattipiireissä minua on myös joskus kritisoitu naisten alistamisesta, mutta en ymmärrä miten edes pystyisin siihen vaikka yrittäisin. Onko tämä sen näköinen jätkä että voisi onnistua alistamaan naista? Itse koen yleensä jääväni tossun alle.”

R:n mukaan taide on hänelle eräällä tavalla keino tulla rakastetuksi enemmän. Taitelijan ja mallin kohtaamisesta hän ei vielä tiedä, miten se voisi olla jotain enemmän, tyydyttävämpi molemmille. Joka tapauksessa työn ytimessä on oman arvon, oman itsensä hyväksymisen vahva motiivi.

R sanelee taitelijaelämänsä periaatteet.

”Jos olet surullinen, harjoittele. Jos iloinen, harjoittele. Jos kaipaat rakkautta, harjoittele.”

”Taide on korvike jollekin muulle mitä elämässä pitäisi olla. Taide on itse rakentamani säännöt, joilla kohdata ihmisiä, koska en onnistu säännöttömissä kohtaamisissa.”

***

Voit kommentoida tätä artikkelia alla olevan lomakkeen avulla. Sinua pyydetään antamaan nimimerkki ja sähköpostiosoite. Sähköpostiosoitetta ei julkaista muille lukijoille. Antamasi nimimerkki julkaistaan. Kaikki kommentit moderoidaan ennen julkaisua.