BDSM on hiljan noussut ilahduttavasti esiin kotimaisissa opinnäytetöissä.
Jasmin Aguilarin viimevuotisessa kandidaatin tutkielmassa otetaan vahvasti kantaa kinkyn seksuaalisuuden marginalisaatioon, jossa osansa on myös kinkyyden tyyten sivuuttavalla tasa-arvotyöllä. Siiri Tammisalon uunituore tutkielma taas tarkastelee kinkyyttä minäkuvan rakentajana. Tammisalo on haastatellut kuutta eri kinkysuuntauksen edustajaa, jotka kokevat kinkyyden osaksi identiteettiään.
Markus Paarnion pro gradu -tutkielmassa kartoitetaan suomalaisten kiinnostusta BDSM:ää kohtaan kyselytutkimuksen keinoin. Torilla tavataan, sillä Yle julkaisi tutkielman tienoilta jopa kokonaisen artikkelin. Aineiston perusteella BDSM:n harjoittaminen ja etenkin siitä fantasioiminen on yllättävänkin yleistä.
Paarnion mukaan miehet vaikuttaisivat toimivan naisia enemmän dominoivassa roolissa. Sinänsä kiinnostavaa on, että Paarnion esimerkiksi nostamassa tutkimuksessa* BDSM:ää harjoittavista miehistä 48% ilmoitti olevan dominointiin kallellaan – ei siis edes täyttä puolikasta otannasta. Sen sijaan naisten osalta asia tuntuu olevan selvää pässinlihaa, sillä samaisessa tutkimuksessa heistä 76% kuvasi itseään alistuviksi.
Myös seksuaalinen suuntautuminen näyttäisi Paarnion lähteiden perusteella korreloivan kinkyyden kanssa. Paarnion aineistossa 34% heteroista, 50% homoseksuaaleista ja biseksuaaleista jopa 63% kokivat kiinnostusta BDSM:ää kohtaan. Ja sama toisin päin: valtaväestä 90% määrittelee itsensä heteroksi, siinä missä kinkyistä samoin tekee vain 65%.
Kotimaisessa kinkyskenessä viitataan usein vuoteen 2011 kuin kansallisen helpotuksen huippuvuoteen 1995 konsanaan, koska sadomasokismin ja fetisismin katsotaan tuolloin tulleen poistetuksi ICD-tautiluokituksesta. Huomionarvoista on, että tuolloin tehty muutos oli kansallisesti sovittu poikkeus ICD-luokitukseen, jota itsessään ei yhden maan voimin muuteta miksikään.
ICD on WHO:n laatima kansainvälinen tautiluokitusjärjestelmä, jonka tuorein päivitys on ICD-11. Paarnion gradussakin viitataan vielä vuonna 1999 julkaistuun versioon ICD-10, joka Suomessa on yhä virallisesti käytössä. Kyseiseen versioon tuli joitain lievennyksiä sadomasokismin osalta: kohtuullisesti nautittuna se ei ole haitallista, ja patologiseksi se tulisi diagnosoida ainoastaan mikäli BDSM-aktiviteetit ovat pääasiallisia taikka ainoita seksuaalisen nautinnon lähteitä. Vasta vuonna 2018 sadomasokismi, fetisismi ja fetisistinen transvestismi poistuivat kokonaan kansainvälisestä ICD-luokituksesta.
Suomessa oltiin siis muiden pohjoismaiden kintereillä kansainvälistä kelloa edellä. Kehityksen hiljattaisuutta heijastelee sekin, miten hankalaa vielä on saada käsiinsä kansainvälistä tutkimustietoa BDSM:stä.**
Näiden mainioiden tutkielmien jälkeen jäämmekin kieli pitkällä odottelemaan Johanna Pohtisen tekeillä olevaa väitöskirjaa suomalaisesta kinky-yhteisöstä.
*Psychological characteristics of BDSM practitioners. (Artikkeli, Journal of Sexual Medicine 2013)
** Juttua muokattu 15.6. BDSM-tutkimuksen ei missään tapauksessa voi väittää olevan lapsenkengissä kuten alunperin tehtiin, vaikka tutkimustiedon saatavuus Suomessa onkin heikkoa: tämä on nähtävissä myös ko. opinnäytteiden lähdeluetteloissa. Suurkiitos Johanna Pohtiselle asian esille tuomisesta sekä varsinkin mainiosta vinkistä tehtyjen tutkimusten hakuun! Palaamme aiheeseen paremmin eväin tuonnempana.
Mainituissa tutkielmissa käytettyjä lähteitä maksuttomasti verkossa:
- “Pieni palanen utopiamaailmaa” – kinkykulttuuriyhteisöllisyyden tarpeesta muodostuneena ja kehittyneenä seksuaalisena alakulttuurina
- Kinky seksuaalisuus arkisena ja arjesta irrottavana ilmiönä
- ”Ei yhtä arkista kuin maksalaatikko.” Kinky seksuaalisuus ja arki
- Kinky: mieltymys, identiteetti, seksuaalivähemmistö
- “Tässä ei nyt ole kyse Xboxista tai PlayStationista”. Suostumuksen, leikin tilan ja väkivallan representaatio sarjakuvassa Sunstone ja romaanissa 50 Shades of Grey: Sidottu
- Bondage-Discipline, Dominance-Submission and Sadomasochism (BDSM) From an Integrative Biopsychosocial Perspective: A Systematic Review
- Clinical Practice Guidelines for Working with People with Kink Interests
- Creating a Feeling of Belonging. Solidarity in Finnish Kink Communities
- From Secrecy to Pride: Negotiating the Kink Identity, Normativity, and Stigma
- Fifty Shades of Belgian Gray: The Prevalence of BDSM-Related Fantasies and Activities in the General Populatio
BDSM-tutkimusta tehdään maailmalla tällä hetkellä hyvin paljon. Ei siis missään nimessä olla “lapsenkengissä” sen suhteen!
Myös oman väitöskirjani kaksi osajulkaisua ovat jo ilmestyneet ja kolmas julkaistaan tämän vuoden aikana, joten väitöstutkimukseeni pääsee sikäli tutustumaan jo nyt. 🙂
Yle on ansioitunut seksuaalisuusteemoissa ja uutinen syksyltä 2020 käsitteli tutkimustani ja kinkyä identiteettiä: https://yle.fi/uutiset/3-11611083
Ja nuo maakohtaiset poikkeukset ICD-luokituksiin ovat ihan normisettiä käsittääkseni. Tanskahan poisti sadomasokismin ICD:stä jo 1995.
Kiitos kommentista! Mahtavaa että artikkeli herätti ajatuksia 🙂
Tarkoitus ei ollut missään tapauksessa vähätellä olemassa olevaa tutkimusta. Tämän tekstin ilosanomahan juuri on, että Suomessa asiat ovat hyvällä tolalla. Komppaan kuitenkin Paarniota siinä, että kansainvälisesti katsoen tutkimus on ollut hajanaista ja tutkimukset on usein toteutettu pienellä otannalla, eivätkä haastattelututkimusten kysymyksenasettelut ole aina olleet parhaasta päästä. Ennen kaikkea, minun nähdäkseni ne ovat vaikeasti saavutettavissa: tietoa niistä on työn takana löytää. Hyviä (kansainvälisiä) tutkimusvinkkejä otetaankin avosylin vastaan! Erityisesti kiinnostaa myös, missä noihin mainitsemiisi väitöskirjasi osiin voi tutustua?
Totta, maakohtaiset poikkeukset ICD-luokitukseen ovat täysin valideja, sitä ei ollut tarkoitus kiistää. Ja Tanska oli toki ylivoimainen edelläkävijä, mutta Ruotsi ja Norja eivät enää olleet niin valovuosia meitä edellä, vaan tekivät omat linjauksensa 2009 ja 2010. Eli ihan hyvä kiri suomalaisittain minusta 😀
Kiitos vastauksesta! Ja todellakin, aivan mahtavaa, että Suomessa tehdään tällä hetkellä paljon kinkytutkimusta. Maailmalla kinkytutkimuksen kenttä on ollut viimeiset 10 vuotta vahvassa nousussa ja Suomi tulee hienosti mukana.
Tieteen ongelma on se, että se on usein hankalasti saavutettavissa muille kuin toisille tieteentekijöille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö sitä tiedettä olisi tehty. Esim. alankomaalaiset tutkijat ovat tehneet laajalla otannalla Paarnion gradun kaltaista tutkimusta (Wismeijer et al) – joskin vertaisarvioitua sellaista. Ruotsissa Charlotta Carlström tekee ajankohtaista kulttuurintutkimusta kinkyistä, Yhdysvalloista voisi mainita vaikkapa Brandy L Simulan, Emily Priorin ja Julie Fennelin jotka kukin tekevät loistavaa tutkimusta BDSM:stä, unohtamatta alan uranuurtaja Staci Newmahria ja toisaalta Margot Weissia, jotka ovat tutkineet kinky-yhteisöjä.
Suomessa kinkytutkimuksen uranuurtajana voidaan puolestaan pitää J Tuomas Harviainen joka on tutkinut alaa ensimmäisten joukossa. Lisäksi seksuaalineuvoja Tiina Manninen teki taannoin laajan kyselyn Sexpon kanssa kinkyjen kohtaamisesta terveydenhuollon parissa (näitä tuloksia toistaiseksiTiinan instagramissa).
Oman väitöskirjani osat, eli vertaisarvioidut tieteellisissä julkaisuissa julkaistut artikkelit olettekin linkanneet tuonne “tutkielmat” -otsikon alle. Siellä näkyy olevan niin blogitekstejä, tieteellisiä artikkeleita kuin niitä varsinaisia tutkielmiakin (ts. opinnäytetöitä). Loistavaa, kun nostatte tutkimusta ja tutkielmia, mutta tälleen tutkijana toki aina toivoisi tarkkuutta siinä, miten asiat ilmaistaan. 😉
Ah aivan, jäi huomaamatta että ko. artikkelit olivat juurikin näitä väitöskirjan osia. Linkkilistassa on otsikon mukaisesti tutkielmissa käytettyjä maksuttomia lähteitä, tarkoittaen juuri tässä tekstissä nostettuja kolmea opinnäytetyötä. Käyn tarkentamassa vielä että puhe on ko. tutkielmista eikä tutkielmista yleensä, hyvä kun huomasit että jäi epäselvyyttä!
Mahtavaa kuulla, että tutkimusta on tehty sentään enemmän kuin päälle päin vaikuttaa. Surullista vain tosiaan on, ettei edes tieto saavutetun tiedon olemassaolosta ole saavutettavissa niille, jotka sitä tietoa kaipaisivat.
Työmaata riittää, mutta onneksi meillä on tekijöitäkin <3