Se ei ollut enää uutta, että Taffin järjestelyt alkoivat pitkällä veivaamisella, järjestetäänkö bileet vai ei, ja jos järjestetään, kuka niitä lähtee vetämään ja kuka ylipäätään on mukana ja millä panoksella. TAFF oli kuin umpeen ruostunut traktori syksyisellä pelolla. Kuka sitä jaksaisi kiskoa perässään? Kevät tuli, ja yhtäkkiä oltiin jo toukokuussa, eikä mitään tapahtuman eteen ollut vielä tehty. Taivaalle oli kuitenkin ilmaantunut yksi uusi valonpilkahdus, ja se oli Cintamani, joka oli innostunut Taffista. Mutta se ei vielä riittänyt. Tarvittiin muitakin. Päätettiin pitää aloituskokous, kuten useana vuonna aiemmin. Paikalle saapui minun lisäkseni Cintamani ja Ultrabimboo. Ei tamperelaisia paljoa tuntunut homma enää kiinnostavan. Kukaan ei edes vaivautunut ilmoittamaan pois jäämisestään tai olisiko käytettävissä, jos bileitä altaisiin järkätä.

Pohdittiin kolmistaan, mitä ja miten tehdään, ja minä yritin todistella, mitä kaikkea tarvitsee tehdä ja ettei siihen muutama hassu riitä. Ärisin siinä omaa turhautumistani ja omia ongelmiani, kun UltraBimboo kyllästyi ja lähti ovet paukkuen. Hienoa. Nyt järjestelytoimikunta tiivistyi kahteen henkilöön. Cintamani jaksoi pitää yllä uskoa tulevaan ja päätimme soittaa puheenjohtajalle, joka saapuikin paikalle. Hän ilmoitti kirkkain silmin ottavansa vetovastuun yhdessä Cintan kanssa. Noin, vain? Minä jättäydyin aktiivisten järjestelyjen ulkopuolelle ja keskityin vuorostaan palkkiotyöhön.

Burlesque Polaire & Latex Circuis

PikkuMinttu ja Cintamani toivat järjestelyihin uutta virtaa ja uusia talkoolaisia Tampereen ulkopuolelta. Tänä vuonna asioita ei käsitelty kokouksissa, vaan yhteyttä pidettiin pitkälti Tuntemattoman maan Rsyke-foorumin kautta, josta minäkin takapiruna tapahtumia seurasin. Foorumi ei välttämättä ollut onnistunut ratkaisu, kun suurin osa talkoolaisista ei ollut Rsykeen jäseniä eikä näin päässyt foorumia lukemaan. Bileet kuitenkin saatiin pystyyn.

Viime syksynä olin nähnyt smurffien Leather Fetish Ballissa Belle Modesten show’n yhteydessä The Punkettes -nimisen parivaljakon esityksen, johon ihastuin oitis. Siinä oli sellaista iloista sukupuolella ja seksillä leikittelyä, jota olin pitkään kaivannut kinky-bileiden lavalle. Tästä tanssin, kiusaamisen, riisuutumisen ja vihjailun taiteesta alettiin myöhemmin (tai aiemmin) käyttää nimeä burlesque. Sain kaksikkoon yhteyden välikäden kautta ja pyysin Taffiin. Tinker Bell ja Miss Lunatrix lupasivat tulla, mutta he eivät tulleetkaan kaksin, vaan toivat mukanaan Burlesque Polaire –ryhmän, johon he molemmat kuuluivat. Ryhmä pisti menemään kaksi settiä erinomaisen oivallisia burlesque-esityksiä, mitä yleisö seurasi silmät hämmästyneen ymmyrkäisinä. Tällaista ei ollut aiemmin nähty Taffissa. Ensimmäiset suomalaiset burlesque-bileet olivat olleet puoli vuotta aiemmin ravintola Kaisaniemessä Helsingissä, ja skene on siitä lähtien levittäytynyt hämmästyttävällä voimalla yli omien rajojensa trendiksi saakka. Burlesque’ta oli siis heti kinky-skenessä tai oikeastaan jo ennen sen syntyä SMFR:n nahkabileissä Nosturissa. Ja sitten heti TAFFissa. Tämä täytyy tässä sanoa.

Burlesquen ohella lavalle asteli Heavenly Circuiksen latex-muotishow. Vaatteet olivat upeita ja värikkäitä, eivätkä ihan perinteisiä kumivaatteita. Esitystä varten olimme rakentaneet lyhyen catwalkin, joka toimi mainiosti. Kumifetisistinä olin aivan innossani, mutta hassua oli, miten yleisö seurasi kuumottavaa show’ta hiljaisen kunnioituksen vallassa, kun tilanteeseen olisi sopinut huikeat aplodit ja kannustushuudot. Sellaista se on. Sen sijaan juontaja yritti nostaa tunnelmaa spiikkaamalla esityksen lavalle toteamalla, että nyt tulee tissejä ja persettä. Se oli mautonta, mutta sellaista se on.

Koko illan ohjelma toteutui näillä kahdella ryhmällä. Se oli totta, että olimme kaukana sadomasokismista, mutta eihän vuonna 2000 ollut lähdettykään rakentamaan hardcore S/M-bileitä vaan fetissigaalaa. Tarkoitus on ollut alusta saakka tuoda esiin enemmän väriä, valoa, iloa ja fetisismiä, eikä niinkään mustaa ja synkkää tai pelkkää kipua. Minusta illan show’t olivat parhaimmistoa koko Taffin historiassa. Ja sitä paitsi myös bileet olivat yhdet Taffin historian parhaista, mistä suuri kiitos PikkuMintulle ja Cintamanille, jotka olivat saaneet organisoitua talkoolaisia ennätysmäärän jopa purkuun. Tunnelma oli hyvä. Esitykset olivat hyviä. Ihmisillä oli hauskaa, ja meillä oli uusi lelu: onnenpyörä. Sen meille teki vuoden 2004 kinkyteko-palkinnon voittaja Masa.

Kuningas kateissa

Bileissä yritettiin toteuttaa edelleen Kinks & Queers-biletrilogian ideaa, vaikka siitä olisi ehkä pitänyt luopua. Idea oli silti herkullinen, joten se päätettiin vetää läpi. Alkuperäinen ajatus oli, että bileissä kruunattaisiin kuninkaaksi MoottoriMikko, joka oli viime kesänä toiminut Diva Mirandan kulkueessa henkivartijana. Näin alamainen olisi noussut kapinaan ja kukistanut kuningattaren. Minä visioin, että lavalla olisi sortunut hallitsijahuone, savua ja kapinallinen henkivartija olisi kruunattu kuninkaaksi. Soturit olivat esitelleet yleisölle vangittua kuningatarta häkissä. Tosin en tiedä, olisiko Diva Miranda suostunut tähän. Minun on vähän vaikea kuvitella häntä häkkiin yleisön rienattavaksi.

MoottoriMikko ilmoitti hyvissä ajoin, ettei hän olisi käytettävissä työsyiden takia. Minä tuudittauduin siihen, että kyllä kuningas löytyy ja minä keksin vaihtoehtoisen tarinan. Kaikki järjestyy. Kaksi viikkoa ennen bileitä meillä ei ollut vieläkään kuningasta. Alkoi olla kylmä rengas sydämen ympärillä. PikkuMinttu löysi hänet viime tingassa ja kruunaaminen toteutettiin, mutta yhteys kokonaisuuteen oli kieltämättä löyhä. Alkuperäisestä ajatuksesta ei ollut jäljelle mitään.

Seminaari oli puolestaan poikkeuksellisen eheä ja onnistunut kokonaisuus. Nimi oli ”Fetisismi: muoti, taide ja estetiikka”. Tutkija Livia Hekanaho puhui fetisismistä akateemisen perusteellisesti. Uutena vetona oli Heavenlyn vaatesuunnittelijan Tiina Rikalan haastattelu liittyen kumivaatteiden tekemiseen ja huoltoon. Keskustelu oli hyvin käytännönläheinen ja siitä tuli paljon kiittävää palautetta. Se stemmasi hyvin myös bileiden kumivaateshow’n kanssa. Ajattelin, että ehkä seminaari voisi ensi kerralla keskittyä enemmän käytännön asioihin, ehkä nahkaan.

TAFF-seminaarien tarkoitus on ollut syventää skeneä – luoda identiteettiä ja älyllistä perustaa. Seminaareissa on keskustella alustusten pohjalta mm. eri fetisismeistä, sadomasokismista, parisuhteesta, seksuaalisuudesta, kaupallisesta seksistä ja kinky-skenestä. Samalla se on toiminut osalle ensikertalaisista ensimmäisen kontaktina alakulttuuriin, minkä jälkeen on ollut helpompi tulla bileisiin. Seminaariin voi mennä katsomaan, minkälaisia ihmisiä tässä skenessä oikein on. Kolmas ilmeinen tavoite on houkutella paikan päälle ihmisiä, jotka eivät ole tulossa bileisiin mutta ovat kiinnostuneita sempan alustuksista. Ja toimivathan seminaarit täkyinä medialle. Näin seminaarit pyrkivät levittämään myönteistä kuvaa skenestä ulkopuolelle ja hälventämään meihin kohdistuvia ennakkoluuloja.

Vuoden 2008 Kinkyteko–palkinnon sai Leikkikehä, joka oli minulle varsin tuntematon nettiportaali, mutta aloitin siihen tutustumisen samana syksynä ja hämmästyin sen uudenlaista toimintaperiaatetta. Se täydensi hyvin Tuntematonta maata. Palkinto meni ja jäi oikeaan osoitteeseen, sillä palkinto oli tullut tiensä päähän. Siihen ei mahtunut enää uusia lätkiä. Seuraavaksi vuodeksi oli keksittävä jotain uutta – mutta mitä. Sitä oli mietitty jo vuoden tai kaksi.